Kuva: Annu Pakkasen arkisto
Veri veti Annu Pakkasen sittenkin ravihevosten pariin
Raviperheen tytär vaihtoi ratsut ravureihin vasta aikuisiän kynnyksellä.Tilaajalle
Moniman on yksi Annu Pakkasen hoitohevosista. Kuva: Annu Pakkasen arkistoKun sekä isä että isosisko ovat ravivalmentajia, ei ole yllätys että myös Annu Pakkanen panostaa täysillä raviurheiluun. Annu Pakkanen, 23, on työskennellyt isänsä Aripekka Pakkasen tallilla kolmisen vuotta.
Aripekka Pakkanen on viime vuodet valmentanut hevosia sekä kotonaan Ylöjärvellä että Ypäjän Hevosopistolla, missä hänellä on edelleen kymmenkunta valmennettavaa. Toiminnan pääpaino on kuitenkin Ylöjärvellä, missä Annukin työskentelee. Samoissa tiloissa omia valmennettaviaan pitää hänen isosiskonsa Etta Pakkanen, joka aloitti itsenäisenä valmentajana viime vuonna.
Annu Pakkanen kehuu hänen ja isänsä yhteistyötä sujuvaksi.
”Isä on kaksi päivää viikossa Ypäjällä, mutta minä olen kotitallilla kokoaikaisesti. Perheyrityksenä tätä pyöritetään, eikä tässä hommassa oikein voi työtunteja ruveta laskeskelemaan”, Annu kuvailee.
Vaikka Annu Pakkanen panostaa tällä hetkellä täysillä raviurheiluun, ei laji ole ollut ravivalmentajan tyttärelle aina keskiössä.
”Pakostakin ravitallin touhuja tuli seurattua nuorempana, mutta itse keskitin tarmoni ratsastukseen. Kiersin kahden ratsuni kanssa kenttäratsastuskisoissa, eikä raviurheilu silloin oikein mahtunut arkeeni.”
Ratsastus kuitenkin vaihtui raviurheiluun nelisen vuotta sitten. Muutoksen takana ei ollut vain yhtä tekijää, mutta yksi painava syy oli, että kenttäratsastuksessa eteenpäin pääseminen olisi vaatinut huomattavia rahallisia lisäpanostuksia. Kunnianhimoisesti ratsastusuraansa suhtautunut Annu Pakkanen tiedosti lajin realiteetit hyvin.
”Halusin menestyä lajissa, ja kun tiesin, että resurssit eivät riitä uran eteenpäin viemiseen, tuli tietynlainen turhautuminen. Sen jälkeen päädyin melko nopeasti lopettamaan kilpailemisen.”
Vielä ratsastaessaan Annu Pakkanen kävi tuuraamassa siskonsa Etta Pakkasen lomia tämän työskennellessä Ypäjän Hevosopistolla. Raviurheilu vaikutti useamman vuoden passiivisen jakson jälkeen yllättävän mielenkiintoiselta.
”Etan lomatuuraukset sattuivat oikein sopivaan saumaan, ja aika äkkiä halusinkin ruveta panostamaan raviurheiluun. Olin ajanut nuorempana poneilla kotona, mutta nyt raviurheilu tuntui ensimmäisen kerran varsinaisesti omalta lajiltani”, Annu muistelee neljän vuoden takaisia aikoja.
Raviurheilusta ei kuitenkaan heti tullut Annu Pakkasen pääasiallinen työ. Suoritettuaan yo-merkonomi yhdistelmätutkinnon hän työskenteli vuoden verran ravintola-alalla. samaan aikaan raviurheilu kuitenkin houkutteli häntä yhä enemmän.
”Sain sinä aikana sopivasti totutella ravitallilla työskentelemiseen omien töideni ohessa”, Annu kuvailee.
Kolmen vuoden täysipäiväisen hevosenhoitajana työskentelyn jälkeen Annu kokee yhä vahvemmin olevan omalla alallaan. Työuran alkuaikana isä ei ollut täysin tyytyväinen nuorimman tyttärensä uravalintaan, vaan hän kannusti tytärtään muihin töihin.
”Tiedä sitten kuinka tosissaan hän asian kanssa oli, sillä melko äkkiä hän sopeutui minun tallilla olemiseeni. Työnkuvaani liittyy myös jonkin verran toimistotöitä, ja niissä merkonomin koulutuksesta on apua. Ravitallin pyörittämiseen liittyy paljon muutakin kuin hevosten kanssa työskentelyä, ja sitäkin puolta on hyvä oppia, jos vaikka joskus haluaa perustaa oman tallin.”
Aripekka Pakkanen on tyttärensä työnantaja ja työpari. Kuva: Ville ToivonenEtta Pakkanen toimii samoissa tiloissa kuin isänsä ja sisarensa. Annu Pakkasen mukaan sisarusten välinen yhteiselo toimii hienosti.
”Moni ulkopuolinen ihmettelee kuinka tulemme niin hyvin toimeen keskenämme. Kummallakin on kuitenkin enemmän kuin riittävästi tekemistä omien hevostensa kanss, eikä siinä ehditä paljoa olla toistemme tiellä. Tietysti autamme toinen toistamme tarpeen vaatiessa.”
Annu Pakkanen hyödyntää vahvaa ratsastustaustaansa ravihevosten kanssa. Osa valmennuksesta tapahtuu useimmilla hevosilla selästä käsin. Ratsastustaitoja on tarkoitus hyödyntää jatkossa vielä enemmän, sillä elokuussa Teivossa alkava C-ajolupakurssi saa Annu Pakkasesta motivoituneen osallistujan.
”Montélähdöissä ohjastaminen on alkanut kiinnostaa toden teolla viime aikoina”, hän kertoo.
”Vaikka kisasinkin kenttäratsastuksessa melko tosissani, ei raviponeilla kilpaileminen kiinnostanut minua lainkaan. Suoritin kyllä poniajoluvan, mutta en ajanut yhtään starttia. Ettahan ajoi poneilla lähemmäs 200 ponistarttia.”
Annu Pakkanen tiedostaa, ettei montélähtöihin osallistuta kylmiltään. Kotona hevosilla harjoituksissa ratsastaminen tarjoaa hyvän pohjan vanhan ratsastustaustan lisäksi. Tarvitaan kuitenkin vielä lisärutiinia montélähtöjen ohjastamiseen.
”Montélähdöissä menestyminen vaatii oikean ratsastustuntuman löytymistä. Siihen pitää panostaa tosissaan, mikäli edes haluaa yrittää menestyä lähdöissä.”
Tulevan syksyn suunnitelmiin kuuluvat ajolupakurssin lisäksi mahdolliset kilpailumatkat Ruotsin puolelle. Aripekka Pakkasella oli pitkään mukavasti menestynyt filiaali Ruotsissa, ja muutama vuosi sitten tallin silloinen tähtiravuri Staro Miami vieraili hienolla menestyksellä Ruotsin ikäluokkalähdöissä. Annu Pakkasen toiveissa olisi lähteä Ruotsin puolelle kilpailemaan jo tulevana talvena.
”Isän kanssa on ollut puhetta ainakin yksittäisistä kilpailumatkoista Ruotsiin. Meillä on paljon Ruotsissa syntyneitä nuoria hevosia, ja niillehän on siellä tarjolla hyviä lähtöjä vuoden ympäri.”
Yksi mahdollisista Ruotsiin lähtijöistä on Staro Miamin omistavan Martti Simosen kolmevuotias Top Score. Uransa lupaavasti keväällä aloittanutta kolmivuotiasta ei ole nähty kilpailuissa toukokuun jälkeen. Hoitajan mukaan paluu kilparadoille tapahtuu piakkoin.
”Pidimme tarkoituksella treenitauon kesällä, kun sille ei ollut kovin montaa sopivaa lähtöä Suomessa. Palataan varmaan ihan lähiaikoina radoille, ja Ruotsin lähdöt kiinnostaisivat sen kanssa. Hienoa, että löytyy Martti Simosen kaltaisia raviurheiluun edelleen voimakkaasti panostavia omistajia.”
Top Scoren ikätoveri Staro Ramrod on Staro Miamin täysveljenä kerännyt mielenkiintoa osakseen jo varsasta lähtien. Kolmevuotiasta niinikään Simosen omistamaa ruunaa ei ole kuitenkaan vielä nähty radoilla. Annu Pakkasen mukaan Staro Ramrod ei oikein vielä ymmärrä mistä kilpailemisessa on kyse.
”Se on sellainen laiskahko kaveri. Ei sen kyvyissä ole vikaa, mutta siihen pitäisi saada vähän lisää energiaa ja yritystä. Se on erityyppinen kuin isosiskonsa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
