
Jonna Aaltonen sai tiedon ilman apurahaa jäämisestä perjantaina, ja viikonloppu meni synkissä merkeissä. Hän toteaa olleensa liian positiivinen. Hän sai viime vuonna 6 000 euron apurahan ja oletti saavansa ministeriöltä rahaa tänäkin vuonna. Tänä vuonna jaossa oli kuitenkin vain 12 000 ja 24 000 euron apurahoja. 12 000 euron apuraha olisi mahdollistanut Aaltoselle kahden hevosen pitämisen.
”Olin ajatellut turhan positiivisesti, että tottahan sen rahan saa. Ensin ajattelin, että vähennän kilpailemista, mutta rehellisesti täytyy todeta, että tässä on pakko tehdä isompia ratkaisuja”, Aaltonen kommentoi MT Hevosille.
Hän toteaa, että edessä on välivuosi urheilusta, ja MM-kilpailuihin tähtäämisestä on luovuttava.
”Lohis (Laxton For U) täytyy saada myytyä tai liisattua, että tästä ahdingosta selviää”, Aaltonen sanoo.
”Nyt on pistettävä jalat maahan ja mietittävä, millä askelmerkeillä mennään kohti Losia.”
Aaltonen ja hänen ympärilleen rakennettu hevoskimppa osti marraskuun alussa kouluratsastaja Stella Hagelstamilta lupaavan nuoren hevosen Hagels Dresdenin.
Aaltosen tarkoitus oli alun perin kilpailla tuleva MM-vuosi Laxton For U:n kanssa ja kouluttaa Hagels Dresdeniä rauhassa eteenpäin. Paralympialaisten kvaaleja hän olisi sitten vuonna 2027 kerännyt kahdella hevosella, ja Los Angelesiin 2028 hän suunnitteli osallistuvansa laadukkaammalla Hagels Dresdenillä.
Suunnitelmien muutoksen myötä ajatus on luopua luotettavasta Laxton For U:sta ja tehdä vuosi kotona töitä, kerätä rahaa ja maksaa lainoja pois.
Kaikin puolin hyväksi osoittautuneen Hagels Dresdenin kanssa hän joka tapauksessa haluaa suunnata paralympialaisiin.
Laxton For U:n Aaltonen taas näkisi jatkossa mielellään suomalaisen juniori- tai pararatsastajan alla.
”Mutta ehkä ostajamarkkinat kuitenkin ovat ulkomailla”, hän sanoo.
Mieli on apea. Aaltonen toteaa panostaneensa pararatsastusuraansa jopa yli omien rajojen, sillä laji on taloudellisesti erittäin haastava. Apua on saatu liitolta, yksityisiltä tukijoilta ja omilta vanhemmilta.
”Nyt on pistettävä jalat maahan ja mietittävä, millä askelmerkeillä mennään kohti Losia”, Aaltonen sanoo.
Ratsastajainliiton ja sen huippu-urheilun kriisitilannetta hän kommentoi napakasti.
”Toivoisin, että liitto tukisi urheilijoita, eikä riitelisi ja draamailisi keskenään. Kuten Kyra (Kyrklund) tässä asiassa on ottanut kantaa, meidän pienessä maassa olisi pystyttävä puhaltamaan yhteen hiileen ja kehitettävä lajia rivit suorassa”, Aaltonen tiivistää.