Rehuvalmistaja Lantmännen Krafftin ja Järvenpäässä sijaitsevan Ratsastuskeskus Ainon järjestämä Stars of Krafft -kilpailu käydään tänä vuonna neljättä kertaa. Kilpailuun haettiin jo maaliskuussa, ja mukaan valittiin 20 ratsukkoa, Karsintapäivä on 17.7. ja kaikille valituista löytyy paikka jostakin joukkueesta. Tähtivalmentajina toimivat Juho Norilo, Marja Tetri-Rantanen, Aki Karhapää sekä Joonas Oranta.
Joukkueet valitaan niin, että jokainen ratsukko suorittaa vuorollaan tehtäväradan maneesissa, jossa valmentajat odottavat istuen tuolilla selin tehtävärataan päin. Valmentajat eivät ole tavanneet tai nähneet ratsukoita etukäteen.
Ratsukko tekee suorituksensa ja tähtivalmentajat kuuntelevat suorituksen rytmiä ja päättelevät siitä ratsukon yhteispeliä, hyppyjä ja askellajeja ja kääntävät tuolinsa, mikäli kuultu miellyttää. Jos useampi kuin yksi valmentaja kääntyy, voi ratsastaja valita, kenen tiimiin haluaa mukaan.
Valintatilaisuuden jälkeen valmentajat treenaavat joukkuettaan etänä tai lähivalmennuksilla. Joukkuekilpailu ratsastetaan lauantaina 17.8. Viime vuonna kilpailtiin 80 sentin tasolla.
Valintatilaisuus ja joukkuekilpailu striimataan vapaasti katsottavaksi. Kilpailu on osanottajillekin maksuton.
Esteratsastaja Joonas Oranta kertoo, että pelkästään kuulon perusteella ratsukon suorituksesta saa paljon tietoa.
”Kyllä se varmaan on tasaista rytmiä, jota haetaan. Yllättävän paljon siinä kuulee: millainen rytmi on ja miten ponnistus lähtee. Tasaisuus on se, mitä haluan kuulla”, Oranta toteaa.
Lisäksi hevosten liikkumiseen halutaan tietynlaista liikkumisen pehmeyttä ja keveyttä. Toisaalta esteellä ponnistamisen pitää olla voimakas ja terävä, ja joillain hevosilla samaa ideaa on joka laukka-askelessa.
”Tietynlainen pehmeys olisi hyvä kuulua, mutta osalla estehevosista laukassakin kuuluu vahva ponnistus”, Oranta pohtii.
Kuulon perusteella voi yrittää etsiä myös joukkueeseen tietyn tyyppisen hevosen, kuten nopeamman ponin.
”Kyllä sen yleensä äänestä tosi hyvin kuulee, minkä tyyppinen heppa on menossa, mutta joskus tulee yllätyksiä. Luulee, että siellä on jokin kevyt ja siro, mutta sitten siellä onkin isompi hevonen, mutta tosi pehmeäaskelinen”, kilpailussa monena vuonna valmentajana toiminut Oranta kertoo.
Itse kilpailukonseptissa hevosen laatua tärkeämpää on kuitenkin luoda hyvähenkinen tapahtuma ja päästä tekemään myös Suomessa harvinaista joukkuekilpailemista ratsastuksessa.
”Tämä on ehdottomasti hyvän mielen homma. Pääasia on yritteliäisyys, emmekä missään nimessä hae täydellistä performanssia. Valmennustunneilla yritämme sitten auttaa ratsukoita eteenpäin”, Oranta painottaa.