Hevoselämää ilman raja-aitoja

Erilaisten hevosurheilun muotojen välillä koetaan toisinaan isojakin raja-aitoja, mutta esimerkiksi Oulun Virpiniemessä hevoselämän eri muodot ovat sulassa sovussa.

Ratsastuskoulu ABC:n pihassa asia on hyvin konkreettinen. Ratsastusmaneesin kulmalta matkaa raviradalle on kirjaimellisesti parin kivenheiton verran.

Kokonaisuus sopii loistavasti yrittäjäpariskunta Päivi ja Toni Granatille. He eivät ole olleet rakentamassa hevoskeskusta, mutta sekä ratsastus- että ravitoiminnan mahdollistavat puitteet ovat kuin heille tehdyt.

Viime päivien kiireet kertovat perheen hevoselämän monipuolisuudesta. Viikonloppuna tytär Sofia Granat kilpaili Ypäjällä esteratsastuksessa junioreiden SM-kisoissa, maanantaina isä-Toni suuntaa Bodenin raveihin valmentamansa Ronthegreatin kanssa.

Nyt viisikymppisistä vanhemmista Päivi Granat on ratsastuspuolen tunnettu osaaja. Toni Granat taas on pyörittänyt ravitallia välillä ammattimitassakin.

Tällä hetkellä ravihevoset ovat kuitenkin tontilla selvänä vähemmistönä. Yhteensä tallissa on kolmisenkymmentä hevosta, joista noin puolet on ratsastuskoulun käytössä.

”Omia ajohevosia on nyt vain yksi ja vuokrakarsinoilla on pari ravihevosta. Loput ovat nyt ratsuja”, Päivi Granat laskee.

Granatit muuttivat Oulun seudulle vuonna 2011. Kotoisin he ovat Lapista, mutta Oulun kulmille he muuttivat Siuntiosta.

Alkuun Granatien hevoset olivat Virpiniemessä vuokratiloissa. Ratsastuskoulutoiminnan nykyisissä tiloissaan he aloittivat vuonna 2019. Talli on vanhastaan osakeyhtiömuotoinen, ja siinä asuu myös muutamia karsinaosakkeiden omistajien itse hoitamia hevosia.

Nelivuotias Ronthegreat on tällä hetkellä Toni Granatin ainoa valmennettava. Ruuna aloittaa kilpailu-uransa maanantaina Bodenissa. Kuva: Elina Paavola

Ratsastuskoulun käytännön pyörimisestä suuressa vastuussa on ratsastuksenopettaja Jenna Ohtamaa. Päivi Granat on päivätöissä muualla ja Toni Granat pyörittää talvisin perheen igluravintolaa Rovaniemellä.

Päivi on kotoisin Rovaniemeltä ja Toni Ylitornion puolelta noin 50 kilometriä Rovaniemeltä. Kaksikko kuitenkin tutustui vasta, kun molemmat asuivat Etelä-Suomessa.

Toni sai ravikipinän kotoaan isänsä Veijo Granatin innoittamana. Päivi puolestaan tutustui raviurheiluun vasta nuorena aikuisena, mutta oli vajaan vuoden töissä myös ravivalmentajasuuruus Pekka Korvella.

”Sen verran opin, että uskaltaa ajaa hevosella. Koko raviasia lähti minulla siitä, kun isävainaa hommasi pari ravihevosta. Oli pakko opetella ajamaan niillä, kun ei isä sitä itse tehnyt.”

Päivi Granatilla on raveista kaksitoista kilpailua, joista neljä kärrylähdöistä ja kahdeksan montésta.

Toni Granathilla on ohjastajana reilut 2 000 kilpailua ja 119 voittoa. Viime vuosina menestystä on tullut etenkin M.T. Puccinilla. Granathit omistavat jo 12 kertaa voittaneen hevosen sitä valmentavan Juhani Väätämöisen kanssa.

Tällä hetkellä perheen aktiivisin kilpaurheilija on heidän tyttärensä Sofia Granat. Keväällä peruskoulun päättänyt Sofia on ikäluokkansa lupaavimpia suomalaisia esteratsastajia, ja hänen ratsastamiseensa on myös satsattu rajusti.

Viime ajat Sofia Granat on ollut Pohjanmaalla Myrkyssä Sanna Illin ja hänen perheensä luona. Siellä Sofia ratsastaa neljää hevosta, joista kaksi on Granatin perheen omia. Kaksi viime talvea hän on ollut treenaamassa Hollannissa.

”Tuntuuhan se huimalta, mutta itse tyttö on halunnut”, Toni Granat painottaa.

Syksyllä Sofia aloittaa ratsastuslukion Kristiinankaupungissa.

”Hevoset eivät ole edes käyneet täällä kotona pitkään, pitkään aikaan. Tyttö sentään joskus käy”, Päivi kertoo.

Viikonloppuna Sofia Granat oli mukana SM-kisoissa Ypäjällä. Tällä kertaa hänen kohtalonaan oli neljäs sija, vain yhden pudotuksen päässä mitalista.

Sofia Granatin ykkösratsu on Hublot, jonka Granatit ostivat hevoskauppariitoihin perehtyneeltä juristi Antti Linnalta. ”Kauppakirja oli 18 sivua pitkä. En ole vieläkään lukenut sitä kokonaan”, Päivi Granat kertoo. Kuva: Heidi Lammi

Päivi Granat kiersi aiemmin paljon valmentamassa ratsastajia, mutta nyt hän on vähentänyt muiden valmentamista ajankäyttösyistä.

”Käyn Sofian kanssa kisoissa hevosenhoitajana, valmentajana ja minä milloinkin. Äitinä, tukena ja turvana, ainakin silloin kun menee pieleen. Hevosurheilu on vähän ailahtelevaista.”

Päivi Granat – alun perin tyttönimellään Päivi Pelttari – oli itse hyvä kansallisen tason esteratsastaja, mutta ei ole enää vuosiin kilpaillut.

”Olikohan kahdeksan vuotta sitten, kun täällä Oulussa Äimärautiolla kisattiin toukokuussa lumisateessa. En edes muista miten kisat menivät, mutta kelin muistan”, hän nauraa.

”Nyt pannaan kaikki rahat ja paukut tytön tekemiseen. Sofia ratsastaa jo paljon paremmin kuin minä olen ikinä ratsastanut.”

Granatit kertovat, että ratsastuskoulu perustettiin alun perin viiden vuoden projektiksi. Seuraavan viiden vuoden tavoitetta kysyttäessä vastaus on selkeä: saada hankittua Sofialle hevonen, jolla hän voi osallistua EM-kisoihin juniorina tai nuorena ratsastajana.

”Se voi olla mahdollista, mutta aikuisten huipulla tarvittavat hevoset ovat sitten jo erikseen”, Päivi huokaa.

Päivi ja Toni Granatin poika Aleksi ei ole muun perheen tavoin hevosihmisiä. Raveja hän tosin seuraa, ja Päivin mukaan sujuvasti kommentoi isä-Tonin ajosuorituksia – kuten myös Päivi itse. Kuva: Elina Paavola

Granateilla on kokemusta myös maailmanluokan ratsusta. Päivin äidin Liisa Pelttarin nimiin syntyi heidän oma kasvattinsa Arctic Aurora Borealis, joka oli viitisentoista vuotta sitten maailman parhaita estehevosia.

Päivi kilpaili sillä nuorten hevosten luokissa itse, mutta sitten kimo ruuna myytiin Ruotsiin. Peder Fredricsonin ratsastamana Arctic Aurora Borealis menestyi maailmancup-tasolla ja osallistui myös maailmanmestaruuskisoihin.

Kun Arctic Aurora Borealis myöhemmin loukkaantui, se palasi Granateille.

”Peder laittoi viestiä, että haluatko hevosen takaisin. Se on hänen elämänsä hevonen, mutta ei hänellä ole sillä käyttöä, kun se on ruuna”, Päivi muistelee.

”Vastasin, että mielelläni otan sen takaisin, mutta ei minulla ole rahaa tuollaista hevosta ostaa. Peder käski vain ilmoittaa osoitteen, mihin hevonen tuodaan.”

Arctic Aurora Borealis vietti Suomessa hyvät eläkepäivät ja lopetettiin muutama vuosi sitten sen hampaiden mentyä huonoon kuntoon.

”En tiedä voiko sen sanoa olleen paras Suomessa syntynyt ratsu, mutta ei saman tasoisia ainakaan monta ole. Se kilpaili niin isoissa kisoissa, että suurempia ei vaan ole.”