

Tilastoissa ovat mukana vain kuluttajaturvallisuuslain mukaisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes) ilmoitetut vakavat tapaturmat, joita kertyi viiden vuoden aikana yhteensä 136. Käytännössä ne ovat sattuneet pääasiassa ratsastuskouluissa sekä harraste- ja vaellustalleilla.
Tilastoissa ei ole mukana kotitalleilla ja muualla kuluttajapalveluiden ulkopuolella sattuneita tapaturmia.
Suurin osa ilmoitetuista tapaturmista, 90, sattui ratsastuskouluissa. Ratsastusta harrastaa 160 000 suomalaista ja iso osa heistä juuri ratsastuskouluissa ja harrastetalleilla.
”Kun ajatellaan harrastajamääriä ja ratsastuskertoja, siihen nähden meille ilmoitettuja tapaturmia on vuositasolla melko vähän”, arvioi Tukesin kuluttajapalveluista ylitarkastaja Kielo Kestinmäki, joka on itsekin käytännön hevosihminen.
Hän kertoo, että vastaavaa tilastointia ei ole aiemmin tehty Suomessa.
”Joidenkin vakavampien ratsastustapaturmien selvittelyn yhteydessä syntyi ajatus koota tilastoja tapaturmista. Että löytyisikö jotain yhdistäviä nimittäjiä, ja voisimme ennaltaehkäistä niitä tietoa jakamalla ja kouluttamalla.”
”Ratsastajan tasapainon menettäminen oli mielestäni yllättävän yleinen syy tapaturmalle.” Kielo Kestinmäki
Ylivoimaisesti yleisin ilmoitettu tapaturma oli putoaminen hevosen selästä. Niitä tilastoitiin 127 kaikkiaan 136 tapaturmasta. Yleisimmät syyt erilaisille onnettomuuksille olivat ratsastajan tasapainon menetys (46) ja hevosen pelästyminen (33).
”Ratsastajan tasapainon menettäminen oli mielestäni yllättävän yleinen syy tapaturmalle. Siis sellainen tasapainon menettäminen, joka johtui selkeästi ratsastajasta eikä hevosesta.”
Tukesin tilastoinnissa tapaturmat jaetaan kolmeen luokkaan.
Vakavia tapaturmia oli kahdeksan. Niillä tarkoitetaan pysyvää haittaa tai muuta vakavampaa loukkaantumista.
Kohtalaisiksi tapaturmiksi luokitellaan vammat, jotka vaativat sairaalahoitoa, kuten raajojen murtumavammat. Niitä oli suurin osa ilmoituksista eli 85 kappaletta.
Loput tapaukset olivat lieviä vammoja, lähinnä ruhjeita ja haavoja. Kaikista vammoista yläraajavammoja oli 51 ja päähän kohdistuneita vammoja 36.
Kestinmäki korostaa ratsastuksen olevan harrastus, jossa tippumisten määrää ei saa nollaan. Sen sijaan osa varsinkin vakavammista tapaturmista voidaan ehkäistä ennalta.
”Ratsastajan kohdalla tapaturmien karsimisessa korostuvat hevostaidot ja oma fyysinen kunto eli kehonhallinta ja tasapaino. Sekä tietysti se, että keskitytään siihen, mitä ollaan tekemässä. Osa sitä on mielestäni jo se, että mennään tallille ajoissa ja kuunnellaan ratsastuksenopettajan tai muun henkilökunnan ohjeet tarkasti.”
Ylivoimaisesti tärkein turvavaruste on sopivankokoinen ratsastuskypärä. Kestinmäki kehottaa hankkimaan kypärän aina uutena.
”On hyvä huomata, että myös ratsastuskypärä voi vanhentua suojaominaisuuksiltaan. Valmistaja määrittelee kypärälle oletetun käyttöiän, joka on useimmiten maksimissaan viisi vuotta. Kypärää on myös säilytettävä asiallisesti. Jos kypärä osuu maahan selästä tippuessa tai vaikka putoaa tallinkäytävälle, se pitää uusia.”
Ratsastuskoulujen ja muiden palveluntarjoajien osalta tapaturmien ehkäisyssä korostuu monipuolinen ammattitaito. Opetuksen ja hevosten lisäksi myös ensiavun on oltava hanskassa. Opeteltavat asiat on suunniteltava ratsastajien tasoon sopiviksi. Myös ratsujen on oltava käyttötarkoitukseen sopivia.
”Kun tunnilla on useita ratsukoita yhtä aikaa, saa olla melkoinen osaaja, että ehtii keskittyä kaikkien opetukseen vuorollaan ja samalla huomioida hevosten eleitä sekä tulkita niitä”, Kestinmäki arvioi työn vaativuutta.