Toisen polven kenttäratsastaja loisti kesän kilpailuissa – Aada Puraselle Suomen mestaruus, PM-joukkuekultaa ja henkilökohtainen PM-pronssi

Ensimmäisenä seniorivuotenaan kenttäratsastaja Aada Puranen on saanut mitaleita kaulaansa lähes jokaisessa kilpailussaan. Kenttäratsastuksen Suomen mestaruus tuli heinäkuussa ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailuiden joukkuekulta ja henkilökohtainen pronssi viime viikonloppuna.

”En edes valmistautunut tähän kauteen mitenkään erityisesti. Päinvastoin tuntuu siltä, että treenasimme jopa vähemmän kuin muina vuosina. Ehkä treeni oli sitten laadullisesti parempaa, en osaa sanoa”, Puranen pohtii.

Kilpakumppaninsa 13-vuotiaan westfalen-ruuna Dioradus G:n kanssa takana Purasella jo kuusi yhteistä vuotta. Yhteinen kilpaura alkoi syksyllä 2017. ”Titon” kansainvälinen kilpailunimi on Dior 167, minkä hevosen edellinen omistaja oli sille valinnut.

”Tito on tosi hyvä hyppääjä, tarkka jaloistaan ja yrittää aina rataesteillä tehdä puhdasta rataa. Ihan alkuun se hyppäsi maastossa isosti risujen yli, kunnes oppi, että niistä voi hypätä vähän läpi. Tykkään tosi paljon Titon luonteesta, se on puuhakas ja jopa vähän häslä kotona. Kisoissa se taas keskittyy hyvin, menee jopa vähän omaan kuplaansa.”

Kuluneen kauden menestyksen avaimeksi Puranen arvelee suorittamisen tasaisuutta, joka ratsukolla on löytynyt.

”Tänä vuonna ainoa valmentajani on ollut isäni. Valmentaminen on usein sitä, että iskä saattaa huikata ohimennen neuvoja, kun ratsastan. Ainoa varsinainen valmennusrutiini meillä on se, että hän on aina mukana kilpailumatkoilla ja katsoo perääni verkassa”, hän kertoo.

Kenttäratsastuksen PM-kulta tuli Suomeen viime viikonloppuna. Iloitsemassa Axel Lindberg (vas.), Aada Puranen ja Wilhelmiina Poikkeus. Kuvasta puuttuu joukkueen jäsen Ann-Niina Kiviniitty-Ranta-Aho.  Kuva: SRL/Heidi Lammi

Aada Purasen isä Perttu Puranen kilpaili kenttäratsastuksessa parinkymmenen vuoden ajan sekä kotimaassa että kansainvälisellä tasolla. Tasan 30 vuotta sitten isä-Puranen oli Suomen kenttäratsastusjoukkueessa, joka saavutti PM-kultaa. Aadan äiti Kirsi Lappalainen on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativa A-tasolla.

”Alkuinnostukseni lajiin syntyi, kun pienenä kiersin isän kanssa kenttäkilpailuja. Laji oli minusta tosi siisti, kun taas äidin lajia kouluratsastusta pidin tylsänä.”

Ennen kuin Tito löytyi kilpakumppaniksi, Puranen kilpaili perheen omakasvatilla, tamma Carisma d’Arolla. Perheystävän kautta löytynyt kimo Tito-ruuna asuu Purasen vanhempien tallilla Pohjois-Savon Tervossa pihattolaumassa ja omistajansa mukaan nauttii elämästään täysillä. Ratsukko treenaa nelisen kertaa viikossa.

”Asun Lapinlahdella ja tallimatka kestää puolitoista tuntia suuntaansa. Onneksi tykkään ajamisesta.”

Ensi viikolla joukko suomalaisia kenttäratsastajia suuntaa Ruotsin Segersöhön kolmen tähden kilpailuihin. Siellä järjestetään yksilöluokkien lisäksi myös Eurooppa cup joukkueille.

”Olisi hienoa, jos saamme kasaan joukkueen Ruotsiin. Mutta joka tapauksessa meitä lähtee useampia matkaan. Kenttäratsastajilla on hyvä henki ja joukkueena arvokisoissa kivaa, kun porukka on vuosien myötä hitsautunut yhteen.”