Kommentti: Nollatoleranssi on hieno sana, mutta mitä se mahtaa Suomen Hippokselle tarkoittaa – häirinnän kulttuuri on syvällä raviurheilussa

Ravipiirien kova keskustelun aihe on viime päivinä ollut tunnetun ravivalmentajan seksuaalisesta häirinnästä saama sakkotuomio. Oulun käräjäoikeus tuomitsi raveissa töissä ollutta henkilöä saman päivän aikana toistuvasti ahdistelleelle valmentajalle 50 päiväsakkoa.

Asia on ravialalle kiusallinen, koska tuomittu on nimenomaan tunnettu raviurheilija, ei mikään tuntematon suuruus, joka olisi oikeudessa ilmoittanut ammatikseen ravivalmentaja, kun ei muutakaan keksinyt.

Raviurheilun ja hevosjalostuksen keskusjärjestö Suomen Hippos on ehtinyt kommentoida asiaa sekä raviurheilujohtaja Jari Haanniemen suulla että tiistaina julkaistulla tiedotteella. Hippos kertoo käsittelevänsä asiaa lisenssivaliokunnassaan tänään perjantaina ja tarvittaessa myös sääntövaliokunnassaan pikaisesti.

”Suomen Hippoksella on nollatoleranssi häirintään ja syrjintään, mikä tarkoittaa, ettei minkäänlainen häirintä tai syrjintä ole sallittua, ja kaikki tapaukset otetaan vakavasti”, tiistaisessa tiedotteessa kerrottiin. Vastuullisuus mainitaan yhtenä Hippoksen strategian tärkeimmistä arvoista. Seuraavaksi punnitaan, millaisessa tasapainossa ovat puheet ja teot.

Jatkotoimia pohdittaessa pitää tietysti muistaa asioiden mittasuhteet. Rikos, josta tuomitaan 50 päiväsakkoa, ei ole suurempi kuin se on. Tuomio ei myöskään ole vielä lainvoimainen, eli siitä voi valittaa ylempään oikeusasteeseen.

Suomen Hippos kuitenkin korostaa nimenomaan nollatoleranssia, yhdenvertaisuutta ja vakavaa suhtautumistaan. Millaista nollatoleranssia se on, jos keskusjärjestöllä on mahdollisuus tai työkaluja – tai vielä pahemmassa tapauksessa halua – puuttua vain tapauksiin, joista on lainvoimaiset tuomiot.

Uskottavan lajijärjestön standardien pitää yltää korkeammalle kuin siihen, että kiellettyä on vain se, mikä on selkeästi laitonta. Ainakin jos halutaan puhua nollatoleranssista.

Niin ikävä kuin nyt esillä ollut tapaus onkin, siinä on myös positiivinen puolensa. Positiivista on, että ahdistelun kohteeksi joutunut henkilö on vienyt asian eteenpäin ja saanut oikeutta itselleen. Vaikka kyse on yksittäistapauksesta, kyse ei kuitenkaan ole yksittäistapauksesta.

Korjattavaa nimittäin riittää. Valtaosa talleista on turvallisia paikkoja ja valtaosa hevosten parissa työskentelevistä ihmisistä on kunnollisia, mutta uskallan silti väittää, että suurin osa lajin parissa toimivista naisista ja myös monet miehet ovat kohdanneet häirintää muodossa tai toisessa. Tietenkään häirityt eivät aina ole naisia ja häiritsijät miehiä, mutta useammin niin päin kuitenkin.

Hevoset ovat aina vetäneet puoleensa erilaisia ihmisiä, ja hevosten ympärillä syntyy helposti erilaisia valta-asetelmia. Karrikoiden raviurheilussa miehet ovat perinteisesti sankareita kuten ohjastajia, valmentajia ja omistajia – ja naiset ”tyttöjä”, joiden osaan on kuulunut myös asiattoman käytöksen kohteena oleminen.

Naisiin suhtautuminen on toki kohentunut ajan saatossa, mutta aihettakin on ollut. Ravipiireissä ”legendaarisina juttumiehinä” on ylistetty ihmisiä, joiden käsitystä huumorista pidettäisiin liki kaikissa muissa ympäristöissä ala-arvoisena ja naisvihamielisenä.

”Maailma on ihan erilainen mitä se oli 20-30 vuotta sitten. Jotkut asiat, jotka ehkä silloin olivat ok, eivät tänä päivänä todellakaan ole ok”, raviurheilujohtaja Jari Haanniemi totesi keskiviikkona VeikkausTV:n haastattelussa.

Tältä osin on hyvä herätä todellisuuteen. Ahdistelu ja törkeä käytös ei koskaan ole ollut ok. Näissä asioissa ei ole kyse aikojen muuttumisesta vaan siitä, mikä on oikein ja mikä ei.

Jokainen vastaa omista tekemisistään, mutta kokonaisuus on kaikkien vastuulla. Muutos lähtee siitä, että sopimattomaan toimintaan puututaan, eikä katsota läpi sormien. Nollatoleranssi on sitä, että väärin toimimista ei hiljaa hyväksytä tai käännetä katsetta muualle.

Yksi ryhmä, joka ei saa tästä kokonaisuudesta korkeaa arvosanaa, olemme me ravimedian parissa toimivat. Kaikki syyt, miksi näistä asioista ei ole julkisesti puhuttu enempää, ovat tekosyitä.