Fabiana Hoist näytti taas olevansa paljon enemmän kuin pikkusisko

Voitossa oli sukujuhlan tuntua, sillä Fabiana Hoistin (Fabulous Wood) emä Venice voitti saman kisan kaksitoista vuotta sitten.

Fabiana Hoist lähti kisaan karsintavoittajana ja se oli kisan kakkossuosikki selvästi eniten pelatun Ze On Alman jälkeen.

Alkumetreillä Fabiana Hoist ei ottanut isoa roolia, vaan ohjastaja Jukka Torvinen otti sen kanssa alkumetrit kakkosradalta tarkkaillen.

Muiden alku oli hyvinkin räväkkä, kun sisäradan Ginza, Ze On Alma ja Mint Match latasivat tosissaan alkuun. Ginza piti johtopaikan ja lopulta sen rinnalle eteni Mint Match. Ze On Alma sai paikan Mint Matchin takaa ja Fabiana Hoist oli lopulta neljännessä ulkona.

Ratkaisuja tehtiin kierros ennen maalia. Jukka Torvinen lähetti Fabiana Hoistin kolmannelle radalle ja sai eteensä kolmannessa ulkona matkanneen Piece Of Anemonen. Ze On Almalla Hannu Torvinen puolestaan jäi parijonoon.

Kovan avauksen jälkeen vauhtia oli rauhoitettu selvästi, ja loppukaarteessa porukka oli tasaisessa nipussa. Fabiana Hoist suuntasi neljännelle ja kiri lopulta noin puolen hevosenmitan voittoon ennen Ginzaa.

Kolmas oli johtavan taakse pussiin jäänyt Verduzzo ja neljäs Mint Match. Sen taakse vaille kiritilaa jäänyt Ze On Alma oli tasaisessa maaliintulossa kahdeksas.

Riina Korhonen osti Fabiana Hoistin isältään Heikki Korhoselta alkukeväästä. Kuva: Elina Paavola

Tammaderby oli Fabiana Hoistin uran toinen suurkilpailuvoitto. Edellinen iso täysosuma tuli kolmivuotiaana Tammakriteriumista.

”Odotukset olivat ihan hyvät, mutta en ihan voittoa uskaltanut odottaa”, Jukka Hakkarainen painotti kisan jälkeen.

”Fabiana Hoist oli karsinnassa hyvä ja se on treenannut hyvin, mutta lähtöhän oli tosi kova. Kuvittelin Fabiana Hoistin olevan totosijoilla.”

Hakkarainen on treenannut Fabiana Hoistia varsasta asti ja tuntee tamman tarkalleen.

”Tämä on hyvä kilpahevonen. Se on rehellinen menemään, kun kaikki asiat ovat kunnossa, ja jaksaa mennä hyvin”, hän kiitteli.

Hakkaraisen mukaan Fabiana Hoist on Venicen kolmesta varsasta eniten emänsä tapainen.

”Tämäkin on vähän sellainen kiukkuinen ja kovaluontoinen.”

Fabiana Hoistin on kasvattanut Hakkaraisen appi Heikki Korhonen, joka myi tamman alkuvuodesta tyttärelleen, Hakkaraisen puolisolle Riina Korhoselle.

Jukka Hakkaraisella ei ollut selvää käsitystä siitä, kuinka pitkään Fabiana Hoistin kilpailu-uran on määrä jatkua.

”Ainakin tämä kesä ajetaan kilpaa. Katsellaan, miten se alkaa riittää, ja tehdään päätöksiä sen mukaan”, hän summasi.

Jukat Torvinen ja Hakkarainen tyytyväisinä tuoreen suurkilpailuvoittajan rinnalla. Kuva: Elina Paavola

Ginzan ohjastaja Ilkka Korpi oli kisan jälkeen hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Hevoseen hän oli tyytyväinen, mutta varsin niukka tappio kirveli.

”Todella hyvä juoksu hevoselta”, Korpi aloitti.

”Jouduttiin ajamaan alku ihan kaasu pohjassa ja piti vielä spurtata uudelleen pienen rauhoittamisen jälkeen. Tietysti harmittaa jäädä toiseksi, mutta Ginza tuntuu vain parantavan. Sitä treenattiin talvella tosi paljon, ja se parantaa vielä startteja saadessaan.”

Neljänneksi sijoittuneen Mint Matchin kanssa Pekka Korvella jäi juoksunkulun suhteen jossiteltavaa.

”Hevonen oli ihan hyvä. Juoksu ei vaan mennyt hyvin. Jäätiin kuolemanpaikalle, ja kun suosikki oli minun selässäni, ei voinut ajaa aikaisemmin kovaa”, Pekka Korpi summasi.

”Nyt tuli yhtäkkinen rytminvaihdos pari sataa metriä ennen maalia, eikä hevonen pystynyt vastaamaan siihen. Parempi se oli kuin viimeksi.”

Viidenneksi kirineen Sassy Seadragonin kuski Santtu Raitala oli ajokkiinsa tyytyväinen, mutta jossiteltavaakin jäi.

”Hevonen tuli hyvin, mutta se otti maalisuoralla pikkuisen huonoja askelia, joihin se missasi sijan tai pari”, Raitala arvioi. ”Voimaa olisi ollut vähän enemmänkin kuin mitä sijoitus lopulta antoi ymmärtää.”

Hannu Torvinen totesi Ze On Alman jääneen pussiin hyvävoimaisena.

”Hevonen oli tosi hyvä”, Torvinen painotti.

”En vaan halunnut lähteä kolmannelle kierros ennen maalia. Pekalla oli edessä hyvä hevonen, jonka piti vetää paremmin. Ratkaisu oli aika selkeä, ei ollut oikeastaan lähelläkään, että olisin kääntänyt. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olisi pitänyt lähteä.”