Pancho Web punnersi ykköseksi Vermon paikallisraveissa. Kuva: Kaisa Stengård
Yritysjohtajasta tuli tallipoika – ”Tuntui, että on aikaa ja vähän rahaakin, ja molempia pitäisi tuhlata johonkin”
Tapio Ulvisen ensimmäisen startin ja ensimmäisen voiton välissä vierähti melko tarkalleen 40 vuotta.Tilaajalle
Tapio Ulvinen ohjasti uransa ensimmäisen voiton toissa lauantaina Vermon paikallisraveissa. Voiton toi kolmevuotias ruuna Pancho Web. Kuva: Ville ToivonenKoskaan ei ole liian myöhäistä.
Vantaalainen ravihevosharrastaja Tapio Ulvinen on tästä elävä esimerkki.
Ulvinen, 62, ajoi ensimmäisen kerran kilpaa raveissa lähes 40 vuotta sitten. Hän ohjasti kesäkuussa 1986 kaksi starttia suomenhevostamma Marinalla (Muuro). Sijoitukset olivat 11. ja 14., eikä palkintomarkkoja herunut.
Sen jälkeen Ulvinen ajoi seuraavan kerran kilpaa virallisissa raveissa viime syksynä. Ja ensimmäinen voitto ohjastajana tuli melko tarkalleen 40 vuotta uran avausstartin jälkeen, toissa lauantaina Vermon paikallisraveissa.
Ulvinen ohjasti omistamansa ja valmentamansa lämminveriruuna Pancho Webin maalilinjalle ensimmäisenä. 3-vuotiaan voitto uran ensimmäisessä startissa irtosi ajalla 24,0ke.
Ulviselle startti oli vuoden ensimmäinen. Niinpä sekä hevosen että ohjastajan voittoprosentti tältä vuodelta on tasan sata.
”Ei pidä varmaan enää ajaakaan, että pysyy tilastot kunnossa”, Ulvinen naurahtaa.
Todellisuudessa tarkoitus on aivan päinvastainen. Ulvinen on vasta nyt, myytyään yrityksensä ja jäätyään pois työelämästä, alkanut taas vähän vakavammin harrastaa raviurheilua.
”Isälläni Jussilla ja Jouko Paavolalla oli 1970–80-luvuilla yhteisiä hevosia Lapualla. Muun muassa sellainen pikkujuoksija kuin Osme. Kun kimppa purkautui, meille jäi pari sen varsaa. Asuimme pääkaupunkiseudulla ja toimme varsat tänne ja touhusimme hetken niiden kanssa, mutta ei niistä tullut juoksijoita”, Ulvinen kertoo.
”Sitten 1980-luvun lopussa se hevosjuttu vähän hiipui. Lähinnä siksi, että minulle tuli perhettä, eikä ollut rahaa eikä aikaa. Silloinkaan raviurheilu ei ollut persaukisen hommaa, vaikka nykyään on vielä vähemmän. Mutta pääsyy oli se, että elämään tuli muita asioita”, hän jatkaa.
2000-luvun alkupuolella Ulvinen innostui lähtemään mukaan joihinkin kimppahevosiin. Pitkään pinnan alla kytenyt hevosinnostus pääsi taas varsinaisesti valloilleen parisen vuotta sitten.
”Noin puolitoista vuotta sitten jäin pois työelämästä ja myin yritykset pois. Silloin tuntui, että on aikaa ja vähän rahaakin, ja molempia pitäisi tuhlata johonkin. Siitä tämä sitten lähti uudestaan”, Ulvinen kertoo.
Pancho Web ja viime kesänä Kari Lähdekorvelta ostettu 9-vuotias Izor Sisu ovat Ulvisen ja tämän yhtiökumppanin yrityksen Nextvius Capital Oy:n nimissä ja Ulvisen valmennuksessa.
”Kari ei ollut ensin myymässä Izor Sisua, mutta kun se laukkasi Kokemäellä ja hylättiin, soitin ja kysyin uudestaan. Kari sanoi, että tule hakemaan pois.”
Lähdekorpi on tunnettu kommenteistaan, joiden mukaan hevonen on aina hänen ostaessaan liian kallis ja myydessään liian halpa.
”Niinhän sen aina on, että hevonen on myyjälle halpa ja ostajalle kallis. Kun siltä tuntuu, kauppa on suunnilleen onnistunut. Saimme hinnan sovittua”, Ulvinen naurahtaa.
Lisäksi Ulvinen omistaa kolmevuotiaan tamman Exciting Games Zaz (Calgary Games), joka on valmennuksessa Juha Utalalla. Se tuli kuulemma omistukseen lähes vahingossa.
”Se oli Ruotsissa nettihuutokaupassa. Katsoin, että myynnissä ei ole toista tuon sukuista; sen emänisä on Maharajah. Vaimo sanoi, että onpa kauniin näköinen. Se oli suurinta hevostietämystä, mitä meidän talossa oli, joten painoin saman tien nappia.”
”Olisiko huuto ollut 42 000 kruunua, ja olimme varmoja, että ei sitä sillä hinnalla myydä. Illalla saunan jälkeen katsoin, että kyllä se jäi meille, joten pakko se on tuoda Suomeen”, Ulvinen kertaa.
Tapio Ulvisen omistama ja valmentama Izor Sisu juoksi kolme vuotta sitten Elitloppet-sunnuntaina Solvallassa. Tuolloin hevosta ohjasti Jorma Kontio. Ulvinen osti ruunan Kari Lähdekorvelta viime juhannuksen Kokemäen laukkastartin jälkeen. Kuva: Terhi Piispa-HelistenVasta myöhemmin hän hoksasi ruotsinkielisestä myynti-ilmoituksesta, että hevosen molemmissa takajaloissa kerrottiin olevan irtopaloja.
”Siksi ruotsalaiset eivät huutaneet hevosta. Kävi vähän kuin (Antti) Ala-Rantalalle, että kun ei ymmärrä kieltä, jäi hevonen käteen”, Ulvinen nauraa.
”Irtopalat poistettiin Tampereella, eikä niistä ole sen koommin ollut haittaa.”
Exciting Games Zaz juoksee keskiviikkona Jokimaan 75-ravien toisessa lähdössä.
”Puoli vuotta treenattiin näitä kolmea kotona yhdessä, mutta sitten ajattelin, että yksi pitää viedä muualle. Vein terveimmän Utalalle”, Ulvinen kertoo.
Pancho Web ja Izor Sisu ovat Leppäahon hevostilalla Nurmijärvellä eli Kari ja Nina Savolaisen tallilla.
”Se on täysihoitotalli. Siellä käyn päivittäin treenaamassa hevosia ja touhuamassa niiden kanssa.”
”Kun tämä ei ole ammatti eikä tätä tehdä rahasta, on ihan sama, onko palkinto 120 vai 1 200 vai 12 000 euroa. Ei sillä ole maalipaalulla eroa, miltä se tuntuu. Tai no, en ole vielä päässyt kokemaan sitä ison ykköspalkinnon voittamista.”
Pancho Webin emän Liu Hanoverin jälkeläisistä Ulvinen on mukana myös Nacho Webissä ja Lamar Webissä, joiden kummankin isä on Like A Prayer.
”Niiden ansiosta vähän innostuin, kun saman emän nuorimmainen tuli myyntiin”, Ulvinen kertoo.
”Ei tästä Pancho Webistä suurkilpailuvoittajaa tule, mutta ainakin on voitettu yksi startti. Tämä on enemmänkin vähän tällainen opetuskappale. Että kun hevosella on kaikki murheet, miten niistä selvitään.”
Niin, se yksi voitto. Tai ei se ollut vain yksi voitto, vaan se ikimuistoisin – ensimmäinen.
Miltä se tuntui lähes 40 vuoden jälkeen?
”Totta kai se tuntui hienolta. 120 euron ykköspalkinto pyyhkii pois kaikki murheet, mitä näiden kanssa on ollut.”
”Kun tämä ei ole ammatti eikä tätä tehdä rahasta, on ihan sama, onko palkinto 120 vai 1 200 vai 12 000 euroa. Ei sillä ole maalipaalulla eroa, miltä se tuntuu. Tai no, en ole vielä päässyt kokemaan sitä ison ykköspalkinnon voittamista. Voihan se olla, että silloin on aivan eri tunne”, Ulvinen miettii.
Hänen tarkoituksenaan on nyt satsata harrastukseen sen verran, että jatkossa voisi olla mahdollista ajaa myös isoista palkinnoista.
”Ilman muuta. Suurempia lähtöjä ajavat sitten ammattimiehet, mutta näissä lähdöissä, jotka katson sellaisiksi, että kannattaa ajaa itse, ajelen harrastuksen vuoksi.”
”Kovemmissa lähdöissä vaaditaan kuskilta sellaista reagointia, mikä ei harrastajalta tule selkäytimestä. Kotisohvalla ne ratkaisut saattavat vielä onnistua, mutta tositilanteessa radalla voi olla vähän eri juttu”, Ulvinen huomauttaa.
Ulvinen sanoo, että 40 vuoden aikana moni muukin asia kuin ajokulttuuri on raviurheilussa muuttunut.
”Tämähän on ihan eri laji. Monia asioita pitää opetella alusta asti. 1980-luvulla hevosenpito oli hiukka toisenlaista.”
”Hevosten terveyteen, ruokintaan ja vastaaviin liittyvät asiat ovat muuttuneet eniten. Ja tietysti valmennuspaikat ja -menetelmät ovat erilaisia. Silloin ajettiin kyläteillä 30 kilometrin lenkkejä, ja joskus saatettiin päästellä vähän kovempaakin. Nykyään sellainen ei onnistu, ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla.”
Tapio Ulvisen ajohevoset asuvat Nina ja Kari Savolaisen tallissa. Kuva: Ville ToivonenMutta oppia ikä kaikki.
”Tuossa Savolaisella kun ollaan, tulee paljon neuvoja. Ja talliarjessa oppii koko ajan uutta.”
Melkoinen ajatus tämäkin: 62-vuotias entinen yritysjohtaja tallipoikana.
Mutta toisaalta, miksi ei?
Nyt elämässä on taas jotain muuta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
