Hevosten myymistä osamaksulla pitäisi rajoittaa
Jos ostaja ei pysty kaupanteon yhteydessä maksamaan normaalin harraste- tai pikkukisahevosen hintaa, voi hevosen tuleva hyvinvointi olla uhattuna. Hevosen myyjän kannattaa sisäistää, että pankit ovat rahoituslaitoksia, eivät tavalliset yksityishenkilöt tai hevosalan pienyrittäjät, kirjoittaa Kati Susi kolumnissaan.
Luottotiedottomille, kenties kroonisissa maksuvaikeuksissa oleville ihmisille ei päätyisi kalliisti elätettävää eläintä, jos elävien eläinten osamaksukauppaa ei saisi tehdä. Kuvituskuva hevosen kotikutoisesta vesikuntoutuksesta. Kuva: Kati SusiKuvitellaanpa tilanne, jossa aika moni asia hevosen osamaksukaupassa menee vinkuralleen.
Omasta kavioliittokumppanista unelmoinut ostaa hevosen pitkällä osamaksulla, pienin kuukausierin. Jonkin ajan kuluttua ostaja sairastuu ja antaa hevosensa muualle ylläpitoon. Hetken kuluttua ostaja ei enää pystykään maksamaan kuukausilyhennystään ylläpidossa olevasta hevosestaan, vaikka elätyskulut ovat ylläpitäjän maksettavina. Myyjä puolestaan ei pysty lunastamaan hevosta takaisin. Eikä haluakaan, hänhän halusi siitä eroon.
Osamaksuostaja tarjoaa yhä myyjän nimissä olevaa, vain osittain maksamaansa hevosta ylläpitäjälle ostettavaksi. Ylläpitäjä raapii päätään: kenen kanssa tässä pitäisi kauppaa hieroa?
Lisää kiemuroita: ylläpitäjän valveutuneessa hoidossa hevosesta on löytynyt ilmeisesti vanhoja vammoja, jotka pitäisi tarkemmin tutkia ja hoitaa, ehkä tuhansilla euroilla. Kuka niistä vastaa: omistaja, omamaksuostaja vai ylläpitäjä? Vai jääkö hevonen hoidotta? Kuka sen huolii ristikseen, kun hoitaa ja kuntouttaakin pitäisi?
Mikäli hevoselle ei myynnin yhteydessä tehty ostotarkastusta, kenen kontolla on todistaa, ovatko vammat vanhoja ja jos ovat, ovatko ne syntyneet myyjän, osamaksuostajan vai ylläpitäjän aikana?
Tämä kuvitteellinen soppa on esimerkki siitä, miten tavallistakin turvattomammassa asemassa hevonen on, jos se vaihtaa kotia pienellä käsirahalla ja pitkällä osamaksuajalla.
On totta, että moni eläinten osamaksukauppa hoituu ihan asiallisesti, eivätkä eläimet joudu heitteille.
Suomen laeissa ja asetuksissa on vakava puute. Elävien eläinten myymistä osamaksulla pitäisi radikaalisti rajoittaa, sillä liian moni eläin joutuu kärsimään persaukisten ihmisten kummallisista kauppavirityksistä.
On totta, että moni eläinten osamaksukauppa hoituu ihan asiallisesti, eivätkä eläimet joudu heitteille. Osa ihmisistä, niin myyjistä kuin osamaksuostajista, hoitaa hommat asiallisesti. Mutta liian moni eläin joutuu heittopussiksi, ja sitä ei voi normaalijärjellä hyväksyä.
Yksinkertaisinta olisi edellyttää, että hevosen tai muun eläimen vaihtaessa omistajaa pitää koko kauppasumma maksaa kaupanteon yhteydessä. Pankit ovat rahoituslaitoksia, ei yksittäinen hevosen myyjä.
Kun myyjä kieltäytyisi myymästä hevosta osamaksulla, ei luottotiedottomille, kenties kroonisissa maksuvaikeuksissa oleville ihmisille päätyisi eläintä, jonka elättäminen ja asiallinen hoitaminen on kallista. Etenkin hevosen, jonka vuosikulut ovat vähimmilläänkin tuhansia euroja.
Olisimmeko me kaikki hevoselle kuin hevoselle velkaa sen, että emme a) myisi emmekä b) ostaisi kavioliittolaisiamme osamaksulla? Lainsäädännön korjausliikettä saadaan varmasti odottaa niin kauan, kuin elävä eläin katsotaan kaupankäynnissä tavaraksi.
Uudessa eläinten hyvinvointilaissa kun valitettavasti jäi toteutumatta alkuperäinen ajatus siitä, että laissa tunnustettaisiin eläimen itseisarvo. Mutta se onkin jo toisen jutun aihe.
Kirjoittaja on pälkäneläinen vapaa toimittaja ja askellajiratsastustallin pitäjä
- Osaston luetuimmat
