

Poniraviurheilu on tarjonnut usealle nykypäivän hevosammattilaiselle erinomaisen kasvualustan. Monet suomalaiset ja ruotsalaiset nuoremman polven ohjastajat tuovat usein haastatteluissa esiin poniravien merkitystä uransa kannalta. Poniraviurheilu ei kuitenkaan pelkästään luo pohjaa raviohjastajaksi haluaville.
Poniraviurheilun kautta on oivallinen mahdollisuus oppia hevosten hoitamisesta sekä valmennuksesta. Eikä vähäisimpänä oppina vastuunkantoa eläimistä sekä oikeanlaista suhtautumista työntekoon.
Markku Niemisellä vuodesta 2017 työskennellyt Piia Riihuhta allekirjoittaa poniraviurheilun merkityksen kasvualustana. Konnevedeltä kotoisin oleva Piia sai ensikosketuksensa poniraviurheiluun ala-asteikäisenä.
”Kotipaikkamme naapurissa asuvilla Jari ja Mervi Honkosella oli poneja. Heidän lapsensa olivat vielä silloin sen verran pieniä, että minä ja isosiskoni Ira saimme auttaa ponien kanssa todella paljon”, Piia Riihuhta kertoo.
Piia ajoi poniohjastajaurallaan yli 170 starttia. Valtaosan starteistaan Piia ohjasti juuri Honkosen perheen poneilla. Piian perheellä ei ollut hevosia, ja hän korostaa Honkosen perheen merkitystä hevosurheilun maailmaan tutustuessa. Ponien kautta Piia oppi myös työnteon tärkeyden ponien ja hevosten kanssa toimiessa.

”Kiersimme siihen aikaan paljon poniraveissa. Ponien kanssa toimiminen ei ollut kuitenkaan pelkkää kilvanajoa. Kaikki muu ponien ympärillä oleva toiminta vei paljon aikaa koulun ohella. Ponien kanssa työskentely loi hyvän pohjan siirtyessäni hevosten pariin.”
Peruskoulun lähestyessä loppuaan, olivat Piian jatko-opintosuunnitelmat melko selkeät. Peruskoulun jälkeisenä syksynä kutsui Ypäjän Hevosopisto lisää oppia raviurheilusta halunnutta nuorta raviurheilijaa. Poniraviurheilun sosiaalisella ulottuvuudella oli myös oma osansa koulutussuunnan valinnassa.
”Tottakai hevosala tuntui omalta toimittuani ponien kanssa useamman vuoden. Hyvin paljon painoi vaakakupissa myös poniraviurheilun sosiaalinen ympäristö. Viihdyin todella hyvin muiden poniraviharrastajien kanssa. Tuntui lähes itsestään selvältä jatkaa tutussa toimintaympäristössä.”
Piia suoritti Ypäjällä kaksoistutkinnon. Hevosenhoitajan sekä ylioppilastutkinnon suorittamiseen kulunutta kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoa Piia pitää hyödyllisenä ja opettavaisena. Ennen Ypäjällä aloittamistaan Piia tunsi poniraviurheilun kautta kilpailutoimintaan ja ponien valmentamiseen liittyvät asiat. Hevosten kanssa Piia ei ollut kuitenkaan juuri toiminut.
”Honkosilla oli jokunen suomenhevonen. Olimme niidenkin ravireissuilla mukana. Olin silloin sen verran nuori, että keskityimme lähinnä ponien valmentamiseen.”
Ypäjän Hevosopisto tarjosi Piian mukaan todella mainion oppimisympäristön hevosenhoitajalle. Piian opiskellessa Ypäjällä, oli ravihevosten määrä suurimmillaan.
”Opiskelijat saivat omia passihevosia, mistä sai paljon arvokasta käytännön oppia. Kiersimme myös passihevostemme kanssa ihan normaaliin tapaan raveissa. Koulun talliympäristö oli niin lähellä ammattitallilla työskentelyä kuin voi olla. Mielestäni on tärkeätä opiskelijoiden saavan tarpeeksi realistisen kuvan ravitallilta työskentelystä. Ei tule yllätyksenä millä työtahdilla töitä on tehtävä.”
Piia työskenteli Ypäjällä opiskellessaan silloin Ypäjän hevosopiston läheisyydessä hevosia valmentaneen Tom Erikssonin luona. Valmistuttuaan Piia oli jonkin aikaa vakituisesti Erikssonin palveluksessa.
”Halusin kuitenkin oppia lisää raviurheilusta. Hainkin takaisin Ypäjälle suorittamaan oppisopimuskoulutuksella hevostenvalmentajantutkinnon suuntautumisvaihtoehtona oli hevoshierontaan. Ilkka Korpi vastasi silloin ravipuolen opetuksesta.”
Piian opiskellessa Ypäjällä toimivat Ilkka Korven apuna hänen veljensä Heikki Korpi ja Heikin poika Marko Korpi. Korven vanhempi ja nuorempi sukupolvi tarjosivat Piialle paljon arvokasta oppia raviurheilusta.
”Oli todella mielenkiintoista saada työskennellä Korven perheen kanssa. Sai oppia useammalta eri suunnalta, mutta loppujen lopuksi oma ammatillinen kehittyminen on tietysti kiinni omasta motivaatiosta.”
Oppisopimuskoulutuksen suorittamisen jälkeen Piia suuntasi nykyiseen työpaikkaansa Markku Niemisen tallille. Suomalaisen raviurheilun kautta aikojen menestyneimpien valmentajien joukkoon kuuluva Nieminen on opittu tuntemaan hyvänä työnantajana. Piian mukaan Niemisellä työskentely on hyvin itsenäistä ja tietyllä tapaa vapaata.
”Työt pitää toki tehdä suunnitellusti, mutta Markku ei laadi meille ajolistoja, vaan saamme suunnitella ajamisemme oman aikataulun mukaisesti.”
Ei pidä kuitenkaan luulla, etteikö valmentaja itse olisi paikan päällä töitä tekemässä. Piia kehuu työnantajansa persoonaa ja luonnetta.
”Markku tietysti ajaa niin paljon hevosia kuin vain vuorokaudessa riittää tunteja. Hän on paljon läsnä tallin arjessa, ja henkilökunnalla on hyvin usein mahdollista konsultoida Markkua hevosista. Hän on hyvä delegoimaan asioita rutinoituneelle henkilökunnalle. Helpottaa hänenkin työtään, kun ei ihan joka kerta tarvitse lähteä raveihin paikanpäälle.”

Piian asemapaikka on Niemisen Urjalassa sijaitseva maaseututalli. Asuinpaikka on myös Urjalassa. Suurempaa kaipuuta esimerkiksi ulkomailla työskentelyyn ei Piialla ole.
”Olemme asettuneet Urjalaan, ja viihdyn täällä oikein hyvin. Olisihan sitä ehkä nuorempana voinut käydä ulkomailla töissä. Olen toki käynyt kilpailumatkoilla ulkomailla. Raskolnikov Fridon kanssa kävimme muun muassa E3-karsinnoissa.”
Vuonna 2019 Kriteriumin voittanut Raskolnikov Frido onkin Piian tähän mennessä menestynein hoitohevonen. Nyt kuusivuotias ori on kärsinyt sairasteluista viime vuosien aikana.
”Toivottavasti ori saisi treenata talven terveenä. Olisi mukava sen päästessä takaisin tasolleen. Noin isolla voittosummalla ei tietysti ole helppoja lähtöjä tarjolla.”
Vaikka hevoset täyttävätkin Piian työajan ja usein enemmänkin vuorokauden tunneista, pyrkii hän vapaa-ajallaan irtaantumaan työasioista.
”Minusta on tärkeätä pystyä tekemään muitakin asioita. Minulla on kaksi koiraa, ja niiden kanssa touhutessa pää tuulettuu mukavasti työasioista.”