Katso video: Matkaratsastuksen monipuolisuus houkuttelee harrastajaa
Ylivieskalainen Mervi Laurila innostui matkaratsastuksesta kolmisen vuotta sitten, kun hänen ravihevosensa Big Brave lopetti kilpauransa raviradoilla. Silloin 12-vuotias ori oli aloittanut kilpailemisen kolmevuotiaana kärrylähdöissä. Varttuneemmalla iällä leipälajiksi muodostui monté eli raviratsastus.Tilaajalle”Hevosella oli vuosien varrella ollut erilaisia urheilijanvaivoja, ja en halunnut enää riskeerata sen jalkaterveyttä ravilähtöjen huippuvauhdeissa”, Mervi Laurila kertoo taustaa matkaratsastusharrastukselleen.
Matkaratsastuksessa huippuvauhdit ovat alhaisempia ja matka vastaavasti pidempi, mikä sopi hyvin vankan kuntopohjan omaavalle hevoselle. Eikä maan huippuihin montéssa vuosia kuulunut Laurila pannut muutosta pahakseen ratsastajan kohdallakaan.
”Sen verran on tullut kremppaa vuosien varrella, että kyllä minun monté-ura on nyt lopuillaan. Varsinkin jos on oikein kovasti ohjille painava hevonen, niin monté-lähdöt ovat turhan raskaita. Matkaratsastuksessa rasitus on asentoa myöten niin erilaista, että se sujuu hyvin.”
Ilman hyvää kuntoa matkaratsastuksestakaan on turha haaveilla ainakaan kilpailumielessä. Kilpailumatkat ovat Suomessa aloittelijoiden eli ykköstason 12‒40 kilometristä avoimen tason 120 kilometriin. Varsinkin helteisellä säällä rasitus on kova.
Kuntotestejä ratsastajilta ei vaadita, vaan luotetaan heidän omaan harkintakykyynsä.
Matkaratsastus on Suomen Ratsastajainliiton ja Kansainvälisen ratsastajainliiton FEI:n alainen laji.
Alasarjan luokassa reitille on määritelty ihanneaika, jonka sisällä maaliin on tultava. Keskinopeus voi olla esimerkiksi 8‒14 kilometriä tunnissa
Kakkostasolla kilpailumatkat ovat 30‒79 kilometriä ja jakautuvat kolmelle eri tasolle. Määrätty keskinopeus on 10‒16 kilometriä tunnissa.
Kolmostasolla matkat ovat 80‒119 kilometriä, ja ne ovat nopeusluokkia, joissa keskivauhdin pitää olla vähintään 10 kilometriä tunnissa.
Suomessa pisin kilpailumatka on 120 kilometriä ja maailmalla 160 kilometriä. Ratsukon on aina saatava hyväksytty suoritus lyhyemmältä matkalta ennen seuraavalle tasolle siirtymistä.
Pelkkä vauhti ei ratkaise avoimissa luokissakaan. Hevonen on tuotava maaliin riittävän hyvissä voimissa. Eläinlääkäri tarkistaa hevoset ennen kilpailua, matkalla ja maaliintulon jälkeen. Esimerkiksi liian korkea syke estää matkan jatkumisen.
”Eläimen hyvinvointi edellä mennään”, Laurila tiivistää.
Pitkänlinjan hevosharrastaja ja ravihevosten kanssa työskennellyt Laurila valmentaa Big Bravea raviurheilusta ja matkaratsastuksesta saatujen oppien mukaan. Treeniin kuuluu sekä ratsastus- että kärrylenkkejä. Viime talvena tehoja nostettiin hieman edellisestä.
Eläimen hyvinvointi edellä mennään.
Laurila kertoo, että matkaratsastuksessa häntä kiehtoo etenkin lajin monipuolisuus. Hevosmiestaidon lisäksi tarvitaan myös kykyä suunnitella tekemiset kilpailuissa etukäteen ‒ ja sitten olla valmis vaihtamaan suunnitelmia lennosta.
Hevosenhoitaja Niina Dikanarov on tärkeä osa tiimiä. Hänen tehtävänään kilpailuissa on huolehtia hevosen juottamisesta ja viilentämisestä väliaikapisteillä.
Kisoissa on myös osattava suunnistaa oikeille taukopaikoille ja seurata oman ratsukon sekä kanssakilpailjoiden aikataulua. Huoltaja on kilpaluissa pakollinen jo sääntöjenkin mukaan.
Laurila ja Dikanarov ovat huomanneet, että aina voi tehdä jotain vähän eri tavalla tai paremmin. Ja kaikkea ei voi ennakoida.
”Ihan jo hevosen juomisessa voi olla yllättäviä vaihteluita. Joskus sille kelpaa vain pelkkä vesi, vaikka olisi millaisia juomasekoituksia tarjolla. Välillä sangon pitää olla maassa, joskus taas ehdottomasti mun sylissä”, Dikanarov naurahtaa.
Suomen matkaratsastuskilpailut järjestetään Ylivieskasta katsoen kaukana etelässä eli yleensä pohjoisimmillaan Tampereen seudulla. Reissuun varataan kolme päivää.
”Me on menty paikalle päivää ennen kisoja ja jääty sinne yöksi. Kotiin on tultu vasta kisojen jälkeisenä päivänä, sillä en halua kuljettaa hevosta 80 kilometrin suorituksen jälkeen vielä tuntikausia kotiin samana päivänä”, Mervi Laurila kertoo.
Tänä vuonna ratsukko on jo voittanut Urjalassa järjestetyt kisat. Jatkossa tavoite on myös kansainvälisissä kisoissa.
”Suomessa starttimaksut ovat karkeasti euron per kilpailukilometri, lisäksi tulevat matka- ja yöpymiskulut. Palkinnot ovat pitkälti esinepalkintoja. Ulkomaille lähtemiseen tarvittaisiin jo sponsoreita mukaan, suunnitelmissa on kyllä käydä kilpailemassa Virossa tänä kesänä", Laurila summaa.
Ulkomaille lähtemiseen tarvittaisiin jo sponsoreita mukaan, suunnitelmissa on kyllä käydä kilpailemassa Virossa tänä kesänä.
Matkaratsastusta varten ei alkuvaiheessa tarvita erityisiä varusteita, mutta kilpailuissa ne helpottavat hyvää suoritusta huomattavasti.
Laurila käyttää lajiin suunniteltuja suitsia, joista saa huoltotaukoja varten näppärästi riimun, kun napsauttaa pikakiinnikkeillä olevat poskihihnat ja niiden mukana kuolaimet irti.
Satula on lajiin suunniteltu pehmusteineen ja ”kauhukahvoineen”. Ratsastajan ja satulan on painettava vähintään 70 kiloa, joten tarpeen mukaan satulaan voi kiinnitää lisäpainoja. Jalustimet ovat edestä umpinaiset, ellei halua käyttää kannallisia jalkineita.
Kilpailuissa Laurila seuraa matkavauhtia urheilukellon avulla, joka näyttää keskivauhdin. Kypärä on luonnollisesti pakollinen varuste. Raippaa ja kannuksia ei saa käyttää.
”Ravihevosilla korvat on yleensä tukittu, mutta matkaratsastuksessa niin ei saa tehdä. Sekin asia piti Big Bravelle opettaa uudelleen. Nyt se toimii käytännössä ääniavuilla.”
”Kengitys on tärkeässä osassa. Kovametallipaloilla varustettu niin sanottu kultakenkä on ainut, mikä meillä kestää erilaiset maastot ilman että kuluu heti. Lisäksi tarvitaan välipohjat ja täyte niihin. Big Braven kengittää naapuritallin Riikka Sinkkonen, joka tekee tosi hyvää jälkeä.”
Huippu-urheilijan tyyliin myös hevonen tarvitsee treenin lisäksi luonnollisesti sopivaa ruokaa ja lihashuoltoa. Hieronnan lisäksi Big Bravea huolletaan muun muassa huippukylmällä ja kraniosakraalihoidolla.
- Osaston luetuimmat
