Wingait Leif yrittää palata Ylivieskassa voittokantaan parin hutistartin jälkeen. Kuva: Elina Paavola
Hevonen on Greger Holmbäckille pitkäaikainen työpari: ”Niin kauan kuin tämä on mukavaa, me jatketaan”
Kokkolassa vaikuttava metsuri on toiminut hevosten kanssa sekä metsässä että raviradoilla. Maanantaina Ylivieskassa kilpailee hänen valmentamansa Wingait Leif.Tilaajalle
Greger Holmbäckillä on Hippoksen listoilla vain yksi valmennettava, mutta tallissa hirnuu kolme hevosta, joita valmennetaan puolison kanssa porukassa. Kuva: Ville ToivonenHevoset ovat olleet Greger Holmbäckin elämässä aina. Kokkolan kaupungille metsurina työskentelevä Holmbäck valmentaa yhdessä puolisonsa Monica Kolppasen kanssa kolmea hevosta.
”Yhdessä me niitä treenataan kotona lähellä Kokkolan ravirataa. Hevoset sitten vaan sattuu olemaan jommankumman nimissä”, Holmbäck kertoo.
Holmbäckin nimissä oleva Wingait Leif starttaa maanantaina Ylivieskan enintään 77 000 euroa ansainneiden ryhmäajossa, joka on myös Euronelkun kohde.
Wingait Leifin menestys on ollut erittäin hyvää. Seitsemänvuotias ruuna on 60 starttia käsittävällä urallaan voittanut kymmenen kertaa ja tienannut lähes 70 000 euroa.
Hevonen on osoittanut myös tällä kaudella oivaa kuntoa. Viimeksi Seinäjoella lopputaisto meni pilalle laukan vuoksi.
”Santtu Raitala joutui vähän korjaamaan hevosta, niin se otti huonon askeleen ja laukkasi heti. Ei se tullut niin yllätyksenä, se on ennenkin tehnyt noin.”
Holmbäck kehuu suojattiaan mukavaksi hevoseksi, jonka ainoa puute liittyy käytökseen kuljetusten aikana.
”Se on oikein mukavaohjainen hevonen. Ei paina eikä ryöhää. Mutta se on vähän huono kuljettaa. Se on sellainen ADHD-tyyppi, että koko ajan pitäisi tapahtua. Viimeksi se oli ihan märkä kuljetuksen jälkeen, mutta raviradalle päästyään se rauhoittuu heti.”
”Kun kuljetuksessa on kaveri mukana, se auttaa hevosta rauhoittumaan. Mutta viimeksi ei auttanut sekään. Yksin sitä ei viitsi kuljettaa, kun se juoksee yhden startin jo matkan aikana.”
Wingait Leifille osui Ylivieskaan eturivin ulommainen lähtöpaikka. Silti valmentaja elättelee menestystoiveita, jos juoksu vain onnistuu.
”Jos alussa pakittaa, sitten on viimeisessä ulkona, eikä kerkeä mihinkään. Niko Jokela joutuu alussa vähän koittamaan, jos pääsisi parijonoon. Kyllä se kaiken onnistuessa totoon pystyy. Mitä kotona on ajettu, ei se ainakaan aikaisempaa huonommalta tunnu.”
Holmbäckin suvussa hevoset ovat vahvasti mukana. Isä Henrik Holmbäck voitti 1950-luvulla kaksi ravikuningattaren titteliä A.K. Tytöllä. Greger Holmbäckin sisko Ulla-Maija Granvik puolestaan kasvatti Småbo-hevosia puolisonsa Nils-Anders Granvikin kanssa.
”Olin isän kuningatartitteleiden aikoihin vasta suunnitelmissa, mutta olen toki kuullut tarinoita niistä. Isähän jatkoi hevoshommia 1980-luvulle asti. Viimeinen hänen ohjastamansa hevonen oli Veivari.”
”Minua ei koulunkäynti kiinnostanut. Äiti käski minut isän kanssa metsään, jos siellä alkaisi lukuhalut kasvamaan. Ei koulunkäynti edelleenkään kiinnostanut, vaan jäin sinne metsään.”
Hevonen oli Holmbäckin työparina metsätöissä 25 vuoden ajan, kunnes koneet korvasivat alkuperäiset hevosvoimat. Raviurheilu on pysynyt mukana hyvänä harrastuksena.
”Eräs hevosenomistaja sanoi että raviurheilu on juopottelun jälkeen toiseksi parasta hommaa. Molempia hän on kokeillut, ja molemmissa hommissa kaikki menee. Kyllähän sitä voisi pöhlömpääkin touhuta. Niin kauan kuin tämä on mukavaa, me jatketaan”, Holmbäck nauraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
