
Se, mikä tekee islanninhevosesta islanninhevosen, on töltti. Se on samalla Jenni Kurkea eniten työllistävä askellaji.
Töltissä kaikuu myös islanninhevosen historia, sillä hevonen oli kulkuneuvo ja paikasta A paikkaan B ratsastettiin tölttiä. Se on selässä istuvalle mukavaa kuin käynti, mutta huomattavasti nopeampaa.
"Käynnissä ja töltissä hevosen jalkojen liikerata on sama, se on kuin juoksukäyntiä. Sillä on koko ajan yksi jalka maassa”, islanninhevosia kouluttava Kurki kertoo.
Nuorelle hevoselle on tyypillistä, että askellajit saattavat mennä sekaisin: etujalat tölttäävät ja takajalat ravaavat tai töltissä on piirteitä passista. Kouluttajan tehtävä on opettaa hevonen erottamaan askellajit toisistaan ja opettaa tuottamaan merkistä haluttu askellaji. Kun askellaji on puhdas, hevonen käyttää kehoaan oikein.
Islanninhevosen tausta heijastuu edelleen siinä, että se on suosittu ja varmajalkainen maastoratsu. Maastoilu on tärkeä osa hevosen koulutusta. Kurki kertoo, että heti kun alkeet ovat hallinnassa, hän lähtee hevosella maastoon.
Islanninhevonen kasvaa hitaasti, ja Kurki pyrkii pitämään tarkasti silmällä, millaisessa kasvuvaiheessa hevonen on. Hevonen totutetaan satulaan kolme‒neljä-vuotiaana kuten ratsut yleensäkin. Opetusjakson jälkeen ne saavat pitkän tauon, jonka aikana ne saavat miettiä ja kehittyä.
"Jos näen, että hevonen on vielä fyysisesti ikäisiään jäljessä, pyrin pitämään selässäoloajat lyhyinä", Kurki valottaa.
Passia lähdetään opettamaan hevoselle vasta kun se on kunnolla aikuinen, sillä siihen se tarvitsee hyvän tasapainon ja lihaksia. Siihen tarvitaan myös molemmilta vanhemmilta saatu passigeeni. Passi ei siis kuulu nuorten hevosten koulutukseen, joka on Kurjen erikoisala.
Islanninhevosista kiinnostuneen kannattaa suunnata islanninhevosratsastuskouluun. Eduksi on, että pohjalla on perinteisestä ratsastuskoulusta saadut perustaidot. Suomen Islanninhevosyhdistyksen sivuilta löytyy lista islanninhevosiin keskittyvistä ratsastuskouluista, joissa on askellajiratsastukseen perehtynyt koulutettu opettaja.