Hevosenomistajat ovat hyvin kärryillä hyvinvointiedellytyksistä – liki 1800 vastasi Helsingin yliopiston kyselytutkimukseen

Uusimmassa Eläinlääkäri-lehdessä on julkaistu tieteellinen artikkeli kyselystä, jonka Helsingin yliopiston tutkijat tekivät hevosenomistajille touko-kesäkuussa 2024. Tuolloin eläinten hyvinvointilaki oli ollut voimassa puolisen vuotta ja hevosten hyvinvointiasetus oli valmisteilla ja lausuntokierroksella.

Tutkijat halusivat selvittää hevosen omistajilta, millaisissa olosuhteissa he pitävät hevosiaan ja miten huolehtivat niiden perustarpeista sekä lajityypillisistä ja sosiaalisista tarpeista sekä kuinka säädösten vaatimukset toteutuvat talliarjessa. Verkkokyselyyn tuli 1781 vastausta.

Yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten tuolloin valmisteilla olleen hevosten hyvinvointiasetuksen vaatimukset hevosten hyvinvoinnista täyttyivät sen valmisteluvaiheessa ja minkälaisia haasteita asetuksen vaatimusten noudattamisessa saattaisi esiintyä.

Vastaajista 81 prosenttia kertoi perehtyneensä lakiin eläinten hyvinvoinnista ja 70 prosenttia tulevaan asetukseen hevosen hyvinvoinnista. Avoimissa vastauksissa omistajat kokivat säädösmuutosten olevan pääasiassa myönteisiä ja hyvää tarkoittavia, mutta liian yksityiskohtaisia ja koskevan vain pientä osaa hevosenpidosta.

Eniten epävarmuutta aiheutti asetusluonnokseen kirjattu kuuden tunnin maksimipaastoaika karkearehun saannissa. Sen toteuttaminen käytännössä erityisesti yöaikaan askarrutti 18 prosenttia vastaajista. Karkearehuautomaatteja osa vastaajista piti merkittävänä kustannuseränä.

Kyselyn tulosten mukaan kaikilla hevosilla oli pitopaikassaan talli tai pihatto. Avoimissa vastauksissa säältä suojaamisen kerrottiin toteutuvan hyvin pysyvissä pitopaikoissa. Osassa vastauksista kuitenkin ilmeni, että tarhoissa ja laitumilla ei ole rakennettua säänsuojaa. Kyselyyn osallistuneilla talleilla hevosten määrä vaihteli yhden ja 80 hevosen välillä.

Kokonaan yksin pidettyjä hevosia oli kolme prosenttia ja yksin tarhattiin 37 prosenttia vastaajien hevosista. Yksintarhauksen syynä mainittiin omistajan huoli hevosen loukkaantumisesta. Kosketusyhteys toiseen hevoseen toteutui 95 prosentilla ja näköyhteys muihin hevosiin 99 prosentilla vastaajien hevosista.

70 prosenttia vastaajien hevosista ulkoili yli 12 tuntia vuorokaudessa. Tämä selittyi tutkijoiden mukaan osin pihattojen suurella osuudella. Pihatoissa asui 42 prosenttia vastaajien hevosista.

Jatkuva vedensaanti toteutui 96 prosentilla hevosista pysyvissä pitopaikoissa. Neljä prosenttia vastaajista kuitenkin ilmoitti, että vettä tarjotaan pakkaskaudella tarhoissa harvemmin kuin neljän tunnin välein.

Omien tuttujen hevosten terveydentilan ja hyvinvoinnin tulkinta oli vastaajista 98 prosentin mukaan hallussa. Epävarmoja vastaajat kertoivat olevansa silloin, jos pitäisi tunnistaa vieraan hevosen vointi. Tämä kiteytyi lauseeseen ”kun tiedät, millainen hevonen on terveenä, tiedät myös, milloin se on sairas”.

Vastauksissa on tutkijoiden tulkinnan mukaan nähtävissä, että tulokset osoittavat kyselyyn vastanneiden hevosenpidon täyttävän pääosin hyvinvointisäädösten vaatimukset. Tuloksissa tutkijat kuitenkin kiinnittivät huomiota myös epäkohtiin, joihin tulisi tiedottamisella ja viranomaisvalvonnalla kiinnittää huomiota.

Tutkijat huomauttavat, että kyselyn tuloksiin tulee suhtautua osin varauksella, sillä kysely ei suuresta vastaajamäärästä huolimatta välttämättä ole edustava otos hevosenomistajista.

”On mahdollista, että kyselyn vastaajissa on aliedustus omistajista, joiden hevosten pitotavassa on epäkohtia. On myös mahdollista, että tuloksiin on vaikuttanut vastaajien kokema paine vastata siten kuin on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää”, tutkijat kirjoittavat.

Linkki Eläinlääkäri-lehden artikkeliin