Etta Pakkasen blogi: Saadaanko yleisörynnistys jatkumaan?

Kaksi viikkoa sitten ajetut Forssan Kuninkuusravit palauttivat paatuneemmankin TotoTV:n katselijan uskon livetapahtumiin. Viikonlopun yleisömäärä päihitti jopa tämän kevään Elitloppetin, joka päästiin Kuninkuusravien tapaan järjestämään ilman yleisörajoituksia. Tunnelma Forssassa oli sanalla sanoen mahtava.

Omaa tunnelmaani Kuninkuusravien jälkimainingeissa kohotti myös se, kun sähköpostiini kilahti Sponsor Insightin toteuttama kysely Kuninkuusravien onnistumisesta. Tyytyväisyyskyselyjä tulee ja menee, mutta mikäli tätä hyödynnetään oikein, saamme todella arvokasta tietoa ravitapahtumien kehittämisen tueksi. Kyselyssä pyydettiin vastauksia laajasti sponsorinäkyvyydestä aina ruokatarjonnan sopivuuteen.

Ravitapahtumien kehittämisen kannalta oleellisin kysymys kuitenkin oli ”Mikä sai sinut tulemaan Kuninkuusraveihin?” Kuluneen kesän aikana ollaan päästy ajamaan jo useampi hieno suurkilpailutapahtuma ilman yleisörajoituksia. Siitä huolimatta tunnelma jäi ainakin Suur-Hollolassa – ja ehkä myös St Michelissä – yleisölukuihin sen enempää perehtymättä vaisuksi. Miksi kunkkarit vetävät, mutta muut suurtapahtumat eivät?

Vastaus piilee mielestäni juuri siinä, mikä Kuninkuusraveissa vetää. Useimmiten suurkilpailutapahtumien yhteydessä asiaa lähestytään urheilullisesta näkökulmasta. Totta kai Varenne toi yleisön lehtereille Mikkelissä 2002. Mutta vaikka urheilun taso kiistämättä nostaakin lajin kiinnostavuutta, onko se todella ratkaiseva tekijä henkilölle, joka pohtii vuonna 2022 kotisohvan ja tapahtuma-areenan välillä? Let’s face it - ravithan näkee paremmin televisiosta.

Rakastan ja arvostan raviurheilua sporttina siinä määrin, että olen valinnut sen urakseni ja elämäntavakseni. Kun kysyttiin, mikä sai sinut tulemaan Kuninkuusraveihin, vastaukseni ei silti ollut ”urheilullinen taso” tai ”Kuninkuusravien brändi”, vaikka vastausvaihtoehtoja piti valita kolme. Vastaukseni painottuivat yhteisöllisyyteen, ystävien tapaamiseen ja tunnelmapuolelle.

Jo aiemmin ollaan puhuttu siitä, tehdäänkö raviurheilusta TV- vai livetapahtumalajia. On totta, että useiden ravipäivien kohdalla TV-tuotteeksi brändääminen olisi kustannustehokasta ja järkevää. Raviurheilun kiinnostavuuden ja ns. kansanhurmion kannalta nämä kesän suurtapahtumat ovat ne, joiden tapahtumakonseptiin pitäisi tosissaan panostaa.

Monesti näissä keskusteluissa tuodaan esiin kuninkuusravikonseptin ylivoimainen taustakoneisto esimerkiksi markkinoinnin saralla. Mutta onko se aina ollut niin, vai ovatko kunkkarit lunastaneet paikkansa raviurheilun kruununjalokivenä? Verrataan festarikenttään: Ruisrock on saavuttanut vuosien saatossa kulttimaineen, mutta se ei ole mitään pois muilta kesäfestivaaleilta.

Rahoittajat ja sponsorit ovat kiinnostuneita siitä, millaista kohderyhmää tavoitellaan ja miten. Hyvin harva rahallinenkaan panostus tuottaa tulosta vielä samana vuonna. Ravitapahtumilla tulisi olla selkeä suunnitelma siitä, ketä katsomoihin tavoitellaan ja millä keinoin. Kuninkuusravien tyytyväisyyskyselyn monipuolisuus on hyvä mittari myös sille, kuinka monin eri tavoin tapahtuman kiinnostavuuteen ja siellä viihtymiseen voidaan panostaa.

Voin sekä yleisön että kilpailijoiden edustajana todeta, että toivon koko sydämestäni tämän yleisöryntäyksen jatkuvan vielä alkusyksyn suurkilpailuissa ja eritoten ensi kesän tapahtumissa. Joka tapauksessa meidän on toivomisen ohella tehtävä aktiivisesti töitä yleisön tavoittamisen ja tapahtumassa viihtymisen eteen.

Lue myös: Uusi bloggaaja Etta Pakkanen lupaa kannanottoja ja toivoo keskustelua – ”Tämä on sellainen yhden tytön tulevaisuustyöryhmä”

Keskustelu kutsukilpailujen ympärillä pyörii vuodesta toiseen – ”Hyötyykö mikään osapuoli tällaisesta kilpailujen ympärillä vellovasta epävarmuudesta?”