Timo Nurmos näkee ruotsalaisen raviurheilun tulevaisuudelle kolme isoa uhkaa

Timo Nurmos on voittanut mittavalla valmentajaurallaan lähes kaikki lämminveristen ikäluokkakilpailut Ruotsissa ja Suomessa useaan kertaan. Pitkään Ruotsissa vaikuttanut Nurmos juhli Readly Expressin kanssa Prix d’Amerique voittoa vuonna 2019. Eläkeikää lähestyvä menestysvalmentaja on kuitenkin huolissaan nykyisen kotimaansa Ruotsin raviurheilun tilasta ja tulevaisuudesta.

”Ei tässä vielä eläkkeelle olla siirtymässä. Kun tätä nykyistä touhua seuraa, tulee kuitenkin väkisin mieleen minun saaneen toimia juuri oikeaan aikaan ravivalmentajana”, Timo Nurmos aloittaa pohdinnan.

Nurmoksen mukaan ruotsalaisella raviurheilulla menee vielä melko asiallisesti. Palkintotaso nuorten hevosten lähdöissä on kohdillaan ja hevosia riittää täyttämään lähdöt riittävän hyvin.

Tulevalla vuosikymmenellä asiat eivät välttämättä ole enää yhtä hyvällä tolalla. Torniosta ravimaailman huipulle ponnistanut Nurmos nostaa esiin kolme ruotsalaisen raviurheilun kohtalonkysymystä. Ensi vuonna voimaan tuleva ruotsalaisvarsojen rekisteröinti käytännön muutos, ympäröivän yhteiskunnan asennemuutos sekä ravipäättäjien päätöksenteko mietityttävät ravilegendaa.

Aiemmin ulkomailla olleiden ruotsalaistammojen varsat on saanut rekisteröityä Ruotsissa syntyneiksi, kunhan varsat ovat tunnistettu Ruotsissa ennen syntymävuoden loppua. Ensi vuodesta lähtien käytäntö muuttuu. Ulkomailla syntyneiden ruotsalaistammojen varsat tulee tunnistaa paikan päällä Ruotsin rajojen ulkopuolella.

Timo Nurmoksen valmentama ja Inga Perkin hoitama Gaining Exprecience voitti Elitloppet-perjantaina Björn Goopin ohjastamana. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Tunnistusmaksu ulkomailla oleville varsoille on paljon korkeampi. Ulkomailla syntyneille ruotsalaisvarsoille makseta yhtä korkeita kasvattajarahoja kuin Ruotsissa päivänvalon nähneille.

Ruotsissa astutettiin tänä vuonna 3412 tammaa. Näistä 844 oli tammoja, jotka ovat ulkomailla, mutta Ruotsin rekisterissä. Huomionarvoista on, että Ruotsissa olevia tammoja astutettiin tänä vuonna 83 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Ulkomailla olevien tammojen astutusluvut nousivat kuitenkin hienoisesti kahdella tammalla.

Nurmos ymmärtää pohjoisemmilla leveysasteilla varsoja kasvattavien olevan eri asemassa kuin vaikkapa Ranskassa tammojaan pitävien. Samalla hän varoittaa ikäluokkien pienentymisen riskeistä.

”Esimerkiksi Boko-hevosia kasvattava John Bootsman sekä Global-hevosia kasvattava Hans Nelén ovat ilmoittaneet aikeistaan vähentää Ruotsiin rekisteröityjä siitostammojaan. Iso osa ulkomailla olevista ruotsalaistammoista on suurten toimijoiden hevosia. Onko meillä varaa menettää paljon lajiin panostavia tahoja”, kysyy Timo Nurmos.

Readly Express voitti vuonna 2018 Prix d’Ameriquen Björn Goopin ohjastamana. Kuva: Anu Leppänen

Ruotsiin rekisteröityjen tammojen vähentyessä tulevat ikäluokat hyvin suurella todennäköisyydellä pienenemään, ennakoi Timo Nurmos.

”Tämä aiheuttaa taas sen, että ikäluokkakilpailuihin ei makseta enää yhtä paljoa varsoja. Palkintokertymä pienenee ja pitkässä juoksussa kilpailevien hevosten määrä tulee vähenemään kautta linjan. Pelaajien mielenkiinto pelata raveja laskee entisestään.”

Nuorille hevosille maksettavat hyvät palkintorahat ovat Timo Nurmoksen mukaan toimivan raviurheilun perusedellytys.

”Hyvätasoisten nuorten hevosten lähtöjen kautta yleisö pysyy kiinnostuneena lajista. Ikäluokkalähdöistä nousevat kuitenkin tulevaisuuden tähdet”, hän näkee.

Ruotsalaisessa ravipoliittisessa keskustelussa nostetaan usein esiin palkintorahojen jakaminen tasaisemmin huipuille ja ruohonjuuritasolle. Nurmoksen mukaan tämä ei ole missään nimessä oikea tie.

Hän vertaa hyväpalkintoisia ikäluokkakisoja ihmisurheilun nuorisotoimintaan.

”Suomalaisessa mäkihypyssä unohdettiin nuorisotyö, ja nythän lajista ei löydy oikeastaan yhtään huipputason kilpailijaa. Kansainvälisen menestyksen hiipuessa median ja yleisön kiinnostus lajia kohtaan laimenee.”

”Tarvitsemme tottakai leveän harrastajapohjan ruotsalaiselle raviurheilulle. Vaikka palkintorahoja on korotettu Ruotsin arkiraveissa, on harrastajien määrä jatkanut laskuaan.”

Timo Nurmos juhli kasvattamansa ja omistamansa Villiamin Kriteriumin voittoa syksyllä 2017. Jorma Kontio vastasi ohjastuksesta Fredrica Sandbergin toimiessa hoitajana. Kuva: Matilda Öhrman / TR Bild

Raviurheilun toimijoiden vähenemisen taustalla on Timo Nurmoksen mukaan koventunut kilpailu, kohonneet kustannukset ja erilaisten lajin ulkopuolisten toimijoiden toimet.

”Ruotsin aloittelevien hevosten lähdöt ovat todella kovatasoisia. Hevoset joutuvat koville heti uransa alussa. Sarjojen noustessa taso tasaantuu, mutta nuoret hevoset joutuvat turhan koville heti uransa alussa”, hän arvioi.

Kohonneet kustannukset ovat koko hevosalan ongelma. Lisäksi Nurmos huomauttaa erilaisten lupa-asioiden vievän sekä raviammattilaisilta että lajin harrastajilta koko ajan enemmän aikaa ja voimavaroja. Myös yleisen ilmapiirin muuttuminen hevosalaa kohtaan askarruttaa menestysvalmentajaa.

”Monet asiat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Osaan asioista ala voi itse vaikuttaa, mutta yleisen mielipiteen muodostuminen hevosalaa kohtaan on aika moniselkoinen asia”, Nurmos pyörittelee.

Viime vuonna Ruotsin Derbyn voittanut Timo Nurmoksen Fame and Glory saatetaan nähdä kauden avausstartissaan lauantaina Vincennesissä. Kuva: Mikeal Rosenquist / TR Bild

Nurmos nostaa esiin myös myönteisiä asioita ruotsalaisesta raviurheilusta. Eteläiseen Ruotsiin Jägersrohon rakenteilla oleva uusi 1400 metrin rata saa kiitosta. Erityisesti aikeet ottaa käyttöön Vincennesin tapainen volttausjärjestelmä on mieleen.

”Ranskalainen volttisysteemi on paljon hevosystävällisempi kuin pohjoismainen autolähtö. Pohjoismaissa lähtörata-arvonnalla on liian ratkaiseva merkitys jo heti uran avausstarteista alkaen. Heikoilta lähtöradoilta hevoset joutuvat tekemään todella kovia suorituksia menestyäkseen.”

Ranskasta Nurmos kopioisi myös erimittaisia ratoja.

”Ranskalaisia hevosia pystytään rakentamaan ihan eri tavalla. Kun radat ovat usein pidempiä kuin kilometrin mittaisia, hevoset eivät joudu yhtä koville kuin vaikka Ruotsissa. Myös lähdöistä tulee erityyppisiä”, hän toteaa.

”Kun seuraa, miten ranskalaiset hevoset pärjäävät Pohjoismaissa vieraillessaan, jotakin siellä tehdään oikein.”