Isä ja tytär Risto ja Vilma Leppäkangas pyörittävät yhdessä Saarijärvellä hevosten valmennustoimintaa ja kilpatallia.
Keski-Suomen Ratsastuskeskus on ollut Leppäkankailla seitsemän vuotta. Äiti Elina Leppäkangas pitää naapurikiinteistön puolella terapiatoimintaa, jossa eläimet ovat tärkeässä roolissa.
"Isä sanoi minulle aina, että joudut ihan itse harjoittelemaan ensin. Pistä oma yritys pystyyn, ja opettele pyörittämään sitä. Kun se alkaa onnistua, sitten voidaan jonain päivänä laittaa nämä yhteen”, Vilma Leppäkangas toteaa viitaten isänsä konepajayrittäjän taustaan.
Jo lukion kanssa yhtä aikaa nyt 25-vuotias Leppäkangas suoritti Jyväskylän seudun ammattikorkeakoulussa yrittäjätutkintoa ja ohessa Suomen Ratsastajainliiton valmentajatutkinnon osia.
Hän työskenteli kotimaan ohessa vuoroviikoin Hollannissa kahdella eri hevosyrittäjällä, mitä kautta osaaminen ratsuttamiseen koheni. Hollannissa Vilma tutustui myös friisiläisiin sekä show- ja valjakkoajoon.
Kun Vilma vielä valmentautui tavoitteellisesti ratsastuksessa ja kävi koulua, alettiin etsiä sopivaa tilaa. Perhe asui Äänekoskella ja 1990-luvun alulta yrittäjänä toiminut Risto Leppäkangas pyöritti konepajatoimintaa.
Sopiva paikka löytyi Saarijärveltä, jossa Larjan perhe oli kasvattanut arabeja ja pitänyt ratsastuskoulua. Kaupat tehtiin seitsemän vuotta sitten.
Naapurista ostettiin toinenkin kiinteistö, sillä äiti Heli Leppäkangas on terapiayrittäjä ja eläinavusteinen toiminta tarvitsee sopivat tilat. Entinen sairaalakiinteistö tarjoaa perheen asunnon lisäksi valmennukseen tuleville majoitustilaa.
”Aina kun pöly laantuu, sieltä löytyy hyvää. Sanon aina, että yrittäjänä ei saa liikaa jumittaa tiettyihin toimintatapoihin.” Risto Leppäkangas
Perustyönjako on, että Riston yritys vastaa täysihoitotallista ja hevosten kasvatuksesta. Vilman yritys tarjoaa hevosten ratsutusta ja valmennusta. Yhteensä kaikki kulkee Keski-Suomen ratsastuskeskuksen alla.
Leppäkankaiden päätyöksi ovat muotoutuneet nuorten hevosten koulutus. Lähes kaikki ratsut opetetaan myös ajolle.
Molempien mielestä hienointa on nähdä, miten nuoresta lähtien koulutetut hevoset etenevät.
”Kun on koulutettu ja laitettu ja treenattu, on kiinnostavaa seurata, miten ne menevät. Vaikka este- ja kenttäratsut ovat meidän pääjuttu, meillä on koulutettavina ihan ravureita ja valjakkohevosiakin”, Risto Leppäkangas kertoo.
Haastattelussa isän ja tyttären kommentit menevät väliin päällekkäin ja limittäin, mutta asia etenee yhteistä latua.
Risto myöntää, että joskus keskustellaan kipakastikin. ”Aina kun pöly laantuu, sieltä löytyy hyvää. Sanon aina, että yrittäjänä ei saa liikaa jumittaa tiettyihin toimintatapoihin. Suunnitelmia pitää pystyä myös muuttamaan.”
”Kahdet aivot ovat aina parempi kuin yhdet. Kultainen keskitie on usein nuorten hevosten kanssa se, mikä on paras”, Vilma jatkaa.
Risto tarkastelee yleensä asioita niin sanotusti maasta käsin, kun Vilma ratsastaa tai ajaa. Siinä kiinnittää huomion eri asioihin, kuin minkä selästä tai kärryiltä havaitsee. Aiemmin hieman ratsastanut Risto tyytyy nykyisin ohjastustehtäviin. Nekin ovat hänelle enemmän oma harrastus kuin työtä, jos asioita nyt voi hevosmaailmassa ylipäätään erottaa.
He ovat keskittyneet enemmän nuorten hevosten alkuvaiheen kouluttamiseen. ”Tuntuu, että tarjontaa on enemmän hevosille ja ratsukoille, joilla on jo osaamista”, Risto Leppäkangas sanoo.
Leppäkankaat yhdistävät nuorten hevosten kouluttamiseen myös ohjastamisen, sillä se kehittää hevosen lihaksistoa ja liikkeitä eri tavalla kuin ratsastus.
Risto Leppäkangas toivoo, että ammattiosaamista jaettaisiin ylipäätään enemmän ravi- ja ratsuihmisten kesken. Molemmilla on toisilleen annettavaa.
”Kun seuraa pitkän injan ravivalmentajia, he voivat nähdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, missä hevosessa on potentiaalia. Sen erottamisen kyky kehittyy pikkuhiljaa, mitä enemmän tekee”, Risto tuumaa.
Toki joistain nuorista hevosista sen voi nähdä lähes heti. Sellainen oli suomenpienhevonen Paletin Liekki, joka tuli Leppäkankaille viisi vuotta sitten 2-vuotiaana.
”Ja vaikka kuinka jossain nuoressa olisi hyvä aihio urheiluhevoseksi, sillä ei ehkä riitä pää. Siksi on tärkeää aina yrittää löytää joka hevoselle sille oikea käyttötarkoitus. Harrastehevonen on yhtä tärkeä kuin kilpahevonen”, Vilma summaa.
”Hiittikärryillä ajoa ja reellä hangessa kehittävät voimaa. Niillä isot raviliikkeet on tehty.” Vilma Leppäkangas
Paletin Liekki on esimerkki isän ja tyttären tavasta yhdistää ajamista ratsutreeniin. Kantakirjaankin se vietiin ajettavuuskokeilla.
”Sitä meiltä kyseltiin, miksi ajaen. Mutta se osoittaa, kuinka monipuolinen suomenhevonen ja suomenpienhevonen voi olla”, Vilma perustelee.
Hän katsoo, että Liekin korkeat pisteet ravista tulevat juuri ajoharjoittelusta. ”Hiittikärryillä ajoa ja reellä hangessa kehittävät voimaa. Niillä isot raviliikkeet on tehty.”
Vastaavasti ravureille ratsastus tuo elastisuutta ja tasapainoa. ”Jos vain mennään metsään tai laukkavetoihin, on hyvää korvien välille. Mutta notkeutta tekee vasta koulutreeni”, Risto jatkaa.
Paletin Liekki on myös koulutettu valjakkoajoon. Kilpailtu sillä ei kuitenkaan vielä ole.
Takana ovat käytännön syyt. Jos valjakkovalmennuksiin ja -kilpailuihin osallistumiseen alkaisi panostaa, se kannattaisi kustannussysitä tehdä saman tien ainakin kahdella hevosella. Kahden lajin valmennus- ja kilpailukalenterien yhdistäminen tuottaisi myös vaikeuksia.
”Mulla oli koulutuksessa muutama friisiläinen, mutta ne on sitten ostettu eteenpäin. Yksi niistä oli raskaan mallinen pärjätäkseen tarkkuusajossa. Se meni kouluhevoseksi Yhdysvaltoihin”, Vilma Leppäkangas kertoo.
Tällä hetkellä hänen valmennettavissaan on neljä estehevosta kansallisiin luokkiin. Ainakin tänä vuonna keskitytään siten kilpailemaan esteissä.
Leppäkankaat toivovat, että ammattiosaamista jaettaisiin enemmän ravi- ja ratsuihmisten kesken. Molemmilla on toisilleen annettavaa.
Keski-Suomen ratsastuskeskuksen toiminta pyörii kahden yrityksen Kolkanrinne Oy ja VL Equestrian Sports Oy:n kautta.
Tilalla harjoitetaan nuorten hevosten ratsutusta ja koulutusta sekä pidetään valmennuksia.
Karsinapaikkoja hoitotallissa on 34.
Ratsastuskeskuksesta löytyy maneesi, kaksi ulkokenttää ja maastoesterata sekä ajovalmennukseen ajoreittiä 1,6 km.
Tilalta löytyy paitsi paikat hevosille myös majoitustilaa ihmisille.
Leppäkankaiden neljästä siitostammasta kolme asuu Eeva-Liisa Penttilällä Hämeenlinnan Hauholla.
Penttilältä tulevat KS-Tallin kasvatit perusopetukseen Leppäkankaille.
