Vierasblogi: Ruotsalaisen raviurheilun tulevassa kulukuurissa piilee mahdollisuus uudistukseen

Suurimpana syynä säästötoimenpiteisiin on se, että ST:n omistama ATG ei pysty tulouttamaan niin paljoa rahaa ST:lle kuin on budjetoitu. Järkeenkäypä selitys tiukentuneelle tulonjaolle, ja tietyllä tavalla myös melko odotettukin toimenpide ST:n suunnalta.

Ennusmerkit pienentyneille tulovirroille ovat olleet jo jonkin aikaa ilmassa. Henkilökohtaisesti en ole vielä huolestunut ruotsalaisen ravitalouden kehityksestä, sillä ruotsalaisella raviurheilulla menee moniin muihin maihin verrattuna vielä melko hyvin.

Tulovirtojen pienentymisellä peliyhtiöltä keskusjärjestölle on mielestäni positiivisiakin vaikutuksia ruotsalaiselle raviurheilulle. Keskusjärjestön organisaatioon kohdistuvat säästöt on nähtävä mahdollisuutena virtaviivaistaa organisaatiorakennetta sekä uudista toimintatapoja. Palkintorahoihin vuodelle 2020 tulee tiettyjä leikkauksia, ja näillä vähennyksillä ei ole välttämättä kovinkaan suuria vaikutuksia. Sillä vuosien 2018 ja 2019 aikana maksetuilla ennätyssuurilla palkintorahoilla ei ole ollut kovinkaan suurta positiivista vaikutusta ruotsalaisen raviurheilun kehittymiseen.

Astutuslukujen tai uusien harrastajien määrään ei korkeammilla ykköspalkinnoilla ole ollut positiivista vaikutusta. Toki V75-lähtöjen ja kolmevuotislähtöjen ykköspalkintojen nostolla vuoden 2018 alusta saatiin osa kovaäänisimmistä kriitikoista hiljennettyä, mutta jos 5 000–7 000 euron ykkösellä ajettaviin aloittelevien kolmevuotiaiden lähtöihin ei saada liki täysiä osallistuja listoja, saattoi satsaus olla näin jälkikäteen ylimitoitettu?

Tiedostan toki, että tietylle osalle hevosen omistajista nuorten hevosten palkintorahat ovat tuiki tärkeä kimmoke hankkia hevosia. Mutta kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut tällä palstalla, ovat ongelmat ruotsalaisessa raviurheilussa paljon syvemmällä kuin palkintorahojen prosentuaalisissa korotuksissa tai V75-pelin alkamisajalla.

Yksi suurimmista haasteista ja samalla ongelmista ruotsalaisessa raviurheilussa on se, että aiemmin kun ATG:lla oli monopoli hevospeleille, saneli peliyhtiö myös hyvin pitkälti muun muassa kilpailukalenterin sekä ravien alkamisajat. ST tyytyi omistajatahona tähän työnjakoon, sillä ATG tuloutti monopolin turvin riittävän summan rahaa raviurheilulle. Hieman humoristisesti voi todeta, että aiemmin ST:n ja ratojen luottamushenkilöiden oli helppo syyttää ATG:ta raviurheilun ongelmista.

Tämän vuoden alusta lähtien pelimarkkinat avautuivat Ruotsissa, ja ATG on yksi toimija muiden joukossa Ruotsin pelimarkkinoilla. Nyt ollaankin ST:n päätöksentekoelimissä aivan uuden tilanteen edessä, ei voida enää mennä ATG:n päätösten taakse, vaan ST:n on keskusjärjestönä kyettävä ohjaamaan ATG:n toimintaa uudessa toimintaympäristössä, mutta samalla pystyttävä kehittämään raviurheilusta nykyaikaisempi tuote, jotta raviurheilun pariin saataisiin uusia asiakkaita niin peli- kuin harrastajapuolelle.

Tämä onkin suuremman luokan haaste, sillä saada ST:n hierarkkinen ja melko kankea päätöksentekokoneisto organisoitua uudelleen, vastaamaan nykyaikaisen markkinatalouden vaatimuksia vastaavaksi ei ole kaikkein nopein prosessi. Mutta nyt, koneiston yskiessä, on oikea hetki tarttua härkää sarvista ja ravistella ruotsalaisen raviurheilun rakenteita, unohdettava perinteiset asetelmat ja uskallettava tehdä päätöksiä, joilla on ainakin suurempi todennäköisyys kääntää alan tunnusluvut edes jonkinlaiseen nousuun.

Aika näyttää, riittääkö ruotsalaisilla ravipäättäjillä rohkeus ja sisu yrittää saada muutoksia aikaan ruotsalaisen raviurheilun rakenteissa.

Kirjoittaja Kaj Närhinen on Dalatravetin eli Rommen ja Rättvikin ratojen urheilupäällikkö.