Cameron oli oman aikansa lahjakkaimpia suomenhevosia. Kuvassa Jenna Herrasen äiti Päivi Herranen treenaamassa Cameronia kesällä 2001. Kuva: Ville Toivonen
Jenna Herrasen tie on vienyt Jäppilästä Jägersron kulmille – ”En miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa”
Vuosituhannen vaihteen huippuhevosesta tunnetun raviperheen tytär viihtyy mainiosti Adrian Kolgjinin palveluksessa.Tilaajalle
Opinnot Kiuruveden Hingunniemessä vauhdittivat Jenna Herrasen tietä Ruotsiin. Kuva: Vilma VesterinenHevoset ja raviurheilu ovat olleet Jenna Herrasen elämän keskiössä koko 23-vuotisen elämän ajan. Ensimmäisen kerran nykyinen hevosalan ammattilainen oli raveissa paikan päällä alta kuukauden ikäisenä.
”Kouluikäisenä tuli vietettyä paljon aikaa isovanhempieni tallilla Pieksämäen Jäppilässä. Hevosten, ja etenkin suomenhevosten kanssa työskentely tuli tutuksi tosiaan jo pienestä pitäen”, kertaa Jenna Herranen 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä.
2000-luvun alussa suomalaiselle raviyleisölle Jäppilä ja sukunimi Herranen tarkoitti suomenhevosori Cameronia (Suikun Ero). Vuonna 1995 syntyneen oriin kasvattaja oli Joroisissa vaikuttanut Aira Soosalu. Oriin omisti Jenna Herrasen isoäiti Ulla Herranen ja valmentamisesta vastasi isoisä Veikko Herranen.
Varhaiskypsä Cameron voitti kaikki kolme kolmevuotiskauden starttiaan. Neli- ja viisivuotiskausilla tuli voitot Kriteriumista ja Derbystä. Avoimista lähdöistä suurin meriitti tuli jo kuusivuotiaana Cameronin juhliessa kotiradalla Mikkelissä Suurmestaruus-ajon voittoa heinäkuussa 2001. Cameron osallistui kahdesti kuninkuuskilpaan, Turussa 2001 ja Rovaniemellä 2004. Cameronin menestysvuosista kaviouralla ei Jenna Herrasella ole ymmärrettävistä suuria muistikuvia.
”Synnyin sinä keväänä, kun Cameron sitten voitti myöhemmin Suurmestaruuden. En tosiaan päässyt mukaan nauttimaan oriin ikäluokkakisamenestyksestä. Sen sitten siirryttyä täysipäiväisesti siitokseen, ehdin toimimaan sen kanssa aika paljonkin.”
Cameronista jäi yhteensä 225 jälkeläistä, joista eniten palkintorahoja on ansainnut Camri reilun 423 000 euron tienesteillä. Cameronin tyttäristä Virin Camilla kruunattiin ravikuningattareksi Seinäjoella 2020. Emänisänä Cameron on muun muassa valioperiyttäjä Cordiitalle. Cameronin poismeno keväällä 2012 koskettaa vieläkin Jenna Herrasta.
”Isoisäni ja äitini Päivi olivat raveissa Cameronin alkaessa voida huonosti kotona. Me lapset emme olleet kovin vanhoja, ja yritimme isoäitimme kanssa saada asioita järjestykseen kotona. Ori jouduttiin sitten valitettavasti lopettamaan. Se oli kova paikka koko perheelle, sillä Cameron oli kuin perheenjäsen meille kaikille. Eläinten kanssa toimiessa joutuu toki käymään läpi välillä ikäviäkin asioita.”
Vaikka Cameronin kuolema kosketti nuorta Jenna Herrasta, ei se vienyt kiinnostusta hevosiin ja raviurheiluun. Peruskoulun viimeisellä luokalla jatkokoulutusvaihtoehtoja miettiessä, ei nuorelle raviurheilijalle ollut kuin yksi vaihtoehto. Hevosalan koulutus oli ainoa vaihtoehto hakupapereita täytettäessä.
”En miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin hevosalan koulua. Ylä-Savon Ammattiopiston Hingunniemen yksikkö Kiuruvedellä tuntui siihen elämäntilanteeseen sopivimmalta vaihtoehdolta koulutuspaikaksi.”
Jenna Herranen viihtyi mainiosti Pohjois-Savon ympäristössä. Yksi kouluajan kohokohdista, tai jopa tietyllä tapaa käänteentekevä kokemus oli työharjoittelu Timo Nurmoksen tallilla Tukholman lähistöllä.
”Ulkomaille harjoitteluun lähtö on minusta todella oivallinen tapa nähdä uusia ympyröitä. Omat silmäni aukesivat oikein kunnolla, ja minulle jäi halu lähteä uudestaankin ulkomaille töihin.”
Ajatus uudelleen ulkomaille lähtemisestä jäi kytemään Jenna Herrasen mieleen. Hän ehti kuitenkin valmistua Kiuruvedeltä, ja työskennellä vuoden verran ennen uuden koulun aloittamista.
”Aloitin agrologiopinnot Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun Iisalmen yksikössä. Ammattikorkeakoulun haun auetessa en ollut oikein varma tulevaisuudestani. Jatko-opinnot tuntuivat siihen saumaan luontevalta vaihtoehdolta. Agrologiopintoihin kuuluu käytännön harjoittelujaksoja. Halusin suorittaa harjoittelun ulkomailla, ja sitä kautta sain kontaktin Adrian Kolgjinin talliin.”
Jo useamman vuoden Adrian Kolgjinilla töissä olleella Noora Viljasella oli suuri rooli harjoittelupaikan löytymisessä.
”Noora oli tutuntuttuni, ja etsiessäni harjoittelupaikka viime keväälle otti Noora yhteyttä. Kolgjini tuntui todella mielenkiintoiselle vaihtoehdolle, ja viihdyin viime kevään tosi hyvin Ruotsissa. Suomeen palasin alkukesästä.”
Vaikka toinenkin harjoittelukeikka Ruotsin puolelle oli onnistunut, ei Jenna Herrasella ollut aikeita palata Ruotsiin. Syksyksi olisi edessä muutto Rovaniemelle, ja koulutussuunnan vaihto hevosliiketoiminnan tradenomiksi.
”Kesän aikana ajelin hevosia kotona, ja jollakin tapaa halu lähteä uudestaan ulkomaille kasvoi päivä päivältä. Sain samoihin aikoihin tietää Kolgjinilla aukeavan sopivasti työpaikan syksyllä. Nyt olen ollut täällä parisen kuukautta. Opiskelen työn ohella digitaalisesti tradenomin tutkinnon kursseja.”
Adrian Kolgjinin valmennettavat menestyivät viime kaudella todella mainiosti. Kauden suurin voitto tuli Barack Facen kanssa UET GP -finaalista Solvallassa. Kuva: Ville ToivonenKolgjinin perhe on ollut ruotsalaisen raviurheilun avaintekijöitä 1990-luvulta lähtien. Isä Lutfi Kolgjini valittiin muutama vuosi sitten Ruotsin ja Norjan yhteiseen Hall of Fameen. Nykyisin vanhempi pojista Adrian toimii vastuuvalmentajana nuoremman Dante-veljen ollessa isossa roolissa tallin toiminnassa. Viime vuosi oli menestyksekäs tallille lähes 15 miljoonan kruunun ansioilla.
”Adrian on todella hyvä työnantaja. Hevoset ovat jatkaneet alkavallakin kaudella hyvässä iskussa. Kyllähän Ludde pyörii päivittäin tallilla. Nuorten hevosten eteneminen kiinnostaa häntä kovasti.”
Herrasella on vastuullaan kahdeksan kaksivuotiaaksi kääntynyttä nuorta ravurin alkua. Puheen kääntyessä passihevosiin, huomaa nopeasti hoitajan arvostavan hoitohevosiaan paljon.
”Hevosmateriaali on todella kovaluokkaista. Kyllähän näitä ajaessa tuntee, että varsoissa on potentiaalia.”
Eteläisessä Ruotsissa sijaitsevan Vombin valmennustilan tarjoamat puitteet ovat myös tehneet selkeästi vaikutuksen nuoreen hevosenhoitajaan.
”Ei kai valmennusolosuhteet paljon paremmat ja monipuolisemmat voisi olla. Onhan ajopaikat vähän erilaiset kuin kotona Pieksämäellä. Mutta samalla se kertoo, että hevosia voi valmentaa monella eri tapaa. Pitää osata soveltaa valmennus ajopaikkojen mukaan. Itseasiassa äitini ja sisareni pitäisi tulla käymään lähiaikoina käymään luonani. Mukava päästä näyttämään heille työympäristöäni.”
Päästyään ulkomailla työskentelyn makuun kiinnostaisi Jenna Herrasta jossakin vaiheessa nähdä muitakin ravimaita Ruotsin lisäksi. Kiire asialla ei kuitenkaan ole.
”Viihdyn täällä todella hyvin. Sopivassa saumassa olisi mielenkiintoista nähdä muitakin ravimaita. Jos jossakin vaiheessa hevosenhoitajan työt tuntuvat liian raskailta, haluan jatkaa hevosalalla työskentelyä. Tämänhetkiset opintoni tarjoavat hyvän pohjan sellaiseenkin.”
29.1. klo 15.57: Korjattu kuvaajaksi pääkuvaan Vilma Vesterinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
