Kanat opettavat taitoja muiden eläinten koulutukseen

Yksi kanakurssien tarjoaja on Kangasalalla asuva eläintenkouluttaja Jaana Rajamäki.

”Kaikkien lemmikinomistajien pitäisi käydä yhden päivän kurssi, sillä kanat tuovat oppimisen perusasiat niin voimakkaasti esiin. Tässä ei ole tarkoitus opettaa kanoja, vaan kanojen avulla koulutustekniikkaa. Oikeastaan kanat ovat tässä opettajia, minä olen koulun rehtori”, Rajamäki sanoo.

Kanassa on opettajana monta vahvuutta. Ensinnäkin se oppii viisi kertaa nopeammin kuin koira, nähtävästi siksi, että saaliseläimen on oltava nopea muuttamaan käytöstään.

Usein opettaminen aloitetaan erilaisilla nokkimistehtävillä, ja nokkiminen on helposti havaittava käytösmalli.

Kana on myös eläin, jota kouluttaessa kurssilaisille ei tule mieleen alkaa riidellä johtajuuden merkityksellisyydestä, vaan kanan kanssa päästään keskittymään kouluttamisen tekniikkaan.

Lisäksi kanojen kanssa tunteet on helpompi pitää aisoissa. Kun ihminen kouluttaa koiraa tai hevosta, hän asettaa eläimelle odotusarvoja: kyllä sen pitää ymmärtää tämä ja osata tuo; koiran kuuluu olla tällainen, hevosen tuollainen.

Huonosti toimiva koira tai hevonen tekee omistajansa pettyneeksi ja saa hänet häpeämään. Mutta silloin, kun ihminen opettaa kanaa, hän ei keskity tunteisiin, vaan hän katsoo, miten kanan käytös muuttuu. Lisääntyykö se vai väheneekö se? Hän pystyy olemaan neutraali ja analyyttinen.

”Helposti me aletaan tulkitsemaan käytöstä, eikä vain katsota käytöstä”, Rajamäki selittää.

Ihmiset myös takertuvat liikaa tavoitteeseen ja lopputulokseen, vaikka pitäisi tarkkailla sitä, mitä tapahtuu: mikä käytös lisääntyy, mikä vähenee.

Kana saa jyviä, kun se napauttaa toivottua muotoa. 

Rajamäki aloitti koirien kouluttamisen yhdessä ex-miehensä, Koiralle koti -ohjelmasta tutun Tommy Wirenin kanssa. Hänen oppi-isiään ovat amerikkalainen eläintenkouluttajaguru Bob Bailey sekä suomalainen Veli-Matti Ahonen.

Bailey toimi pitkään Animal Behavior Enterprises’n johtajana. Yrityksessä koulutettiin yli 15 000 eläintä, yli 140 eri lajia. Lajeista parhaaksi opetusmenetelmien opettajaksi valikoitui kana, toki myös käytännönkin syistä. Kanat on helppo kuljettaa pitämään kursseja vaikka pilvenpiirtäjiin.

Kanakurssit aloitettiin 40-luvulla, ja 90-luvulla ne tulivat koirankoulutusväen tietoisuuteen. Viime vuosikymmenen aikana hevosihmiset ovat innostuneet niistä.

Rajamäen kanakurssilla jokaiselle kurssilaiselle annetaan kaksi kanaa: vanha, pitkän oppimishistorian omaava kana sekä varovaisempi nuori kana. Viime vuonna MT hevosten avustaja osallistui kahden päivän kanakurssille, hienommin sanottuna koulutustekniikan intensiivikurssi I:lle.

Hän opetti vanhan kanan tunnistamaan sinisen värin kolmen muun värin joukosta sekä vetämään pientä poliisiautoa narusta. (Se on aika helppoa, koska naru on vähän kuin mato, joten kana alkaa helposti kiskoa sitä).

Nuoren kanan hän opetti tunnistamaan pyöreän muodon, tosin kana helposti sekoitti sen kahdeksankulmioon.

Varsinaisesti prosessissa kanat opettivat klikkerin eli naksuttimen käyttöä, koulutuksen suunnittelua ja palkitsemisen ajoitusta.

Rajamäen kanat tulevat hänelle isosta kasvatuskanalasta, jossa on ruokaa koko ajan tarjolla. Ensimmäinen asia onkin tehdä ruoka niille arvokkaaksi, sillä jyvistä innostunutta kanaa on helppo kouluttaa.

Kesytysvaihe kestää viikon tai kaksi, kaikkiaan vain noin 60 minuuttia, kun se tehdään systemaattisesti. Toki senkin jälkeen nuorta kanaa on kohdeltava erityisen rauhallisesti.

Eläinten oppiminen on kokonainen tieteen ala, ja kanojen kanssa opiskellaan operanttia ehdollistamista. Rajamäki haluaa kuitenkin korostaa käytäntöä.

”Kouluttaminen on tekemistä ja sen oppii vain harjoittelemalla”, hän sanoo.

Pitää miettiä, mitä asioita ja missä järjestyksessä opettamalla päästään haluttuun lopputulokseen. Kyseessä on myös silmän ja käden koordinaatio: tulee nähdä, mitä eläin tekee ja palkita tismalleen oikealla hetkellä.

Rajamäki kertoo, että kouluttamisen ongelmista 85 prosenttia johtuu virheistä palkitsemisen ajoituksessa, vahvistustiheydessä tai kriteerissä eli tehtävän kulloisessakin vaatimuksessa.

”Saat mitä vahvistat, et välttämättä sitä mitä haluat”, hän muistuttaa.

Yksi oleellisimmista asioista on ymmärtää, että ainoa käytös, jota ihminen voi todella kontrolloida, on hänen omansa.

Kanat odottelevat opetusvuoroaan häkeissä. Kuva: Miia Lahtinen

Eläinten koulutuksessa alkupään virheet vaikuttavat pitkään. Sitten kun eläimellä alkaa olla pitkä historia oppimisesta ja ihmisen kanssa toimimisesta, nekään eivät enää haittaa niin paljoa.

Eläin oppii oppimaan. Jos se on passiivinen tai ihminen on aina tehnyt kaikki aloitteet, kouluttaminen on aluksi vaikeaa. Tavoite on saada eläin yrittämään ja tavoittelemaan jotain, mitä se haluaa palkinnoksi. Palkinnon pitää olla eläimen oikeasti haluama.

Lisäksi Rajamäki painottaa, että jokaisen pyynnön ja sen tuoman palkkion jälkeen kouluttajan pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen: tuliko maali, kyllä vai ei? Onnistuiko juuri se juttu, mitä pyydettiin?

Eläintenkoulutus on myös ennen muuta myös huolellisuutta: teelusikallinen ennakointia on parempi kuin kottikärryllinen jälkihoitoa.

Kaikkien eläinten kanssa oleellisena Rajamäki pitää kohdetyöskentelyä eli targetointia.

”Jos olisin presidentti, niin määräisin, että jokaisen, joka tuo koiranpennun kotiin, pitäisi alkaa kohdetyöskentely”, hän sanoo.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä eläin opetetaan siihen, että kun se koskee jotain kohdetta, vaikka tietynlaista kauhaa tai kepin päässä olevaa palloa, se saa makupalan. Se on asia, joka on helppo viedä eri tilanteisiin ja olosuhteisiin.

Sen kautta eläin oppii tarjoamaan ihmiselle toimintaa, ja se kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja vähentää pelkoja. Kun tehtävä on helppo, sitä voi toistaa moneen kertaan, ja yhteys eläimeen säilyy myös paikassa, joka on eläimelle haastava, vaikka koiran kanssa vilkkaalla torilla.

Kohteen käyttö on myös käytännöllistä. Kun hevonen osaa laittaa turpansa tiettyyn esineeseen ja pitää sen siinä paikallaan, se on hyvä alkupiste esimerkiksi suitsimisen tai lastauksen harjoitteluun, heinäautomaattiin tutustumiseen, hevosen lääkitsemiseen ja rentouttamiseenkin.

Kanan mielenkiintoa ohjataan kahdeksankulmioon. Kuva: Miia Lahtinen

Rajamäki miettii, että myös paineen käyttämisellä on koulutuksessa paikkansa, vaikka sitä ei kanoilla käytetäkään. Niitä vain palkitaan oikeasta toimesta, ja ei-toivottu käytös taas sammutetaan jättämällä se huomiotta. Väärää käytöstä, esimerkiksi väärän värisen palikan nokkimista, voidaan jopa provosoida, jotta kana oppii, että tästä ei tule palkkiota.

Rajamäki huomauttaa, että paineen käytön heikkouksia on se, että se tuo helposti tunteen mukaan tekemiseen. Joskus ihmisellä myös on lihasmuistissa liian iso paine.

Ei ole pakko tempaista, vaan voi käyttää painetta hienovaraisesti, hän muistuttaa.

Rajamäki korostaa, että kaikki koulutus on lopulta vain ihmisen oman käytöksen muuttamista.

”Kun koulutat, fokus pitää saada omaan tekemiseen”, hän linjaa.

Ihmiset myös takertuvat liikaa tavoitteeseen ja lopputulokseen, vaikka pitäisi tarkkailla sitä, mitä tapahtuu: mikä käytös lisääntyy, mikä vähenee. Sen opettamisessa kana on oivallinen.

”Kana on yksinkertainen, mutta nopea oppimaan. Sillä on hirveästi opetettavaa ihmiskunnalle”, Jaana Rajamäki päättää.