

Australialaisen Noel Daleyn ravitallissa New Jerseyssä viitisen vuotta työskennellyt suomalainen Sonja Booth on hoitanut useita viime vuosien merkittäviä menestyshevosia. Suomalaisen valinta vuoden hoitajaksi USA:n kärryurheilun gaalassa on siitä huolimatta melkoinen jymypaukku! Valinnan suoritti Yhdysvaltain kärryurheilutoimittajien yhdistys.
Näytöt ovat kovat. Tänä vuonna Sonja Boothin hoidokeista kaksi saattaa olla vuoden parhaita omissa kategorioissaan. Pietarsaarelaisen Matts Sjöblomin osaomistama kolmevuotias peitsari Captain Albano (Captaintrescherous) oli paras kaksivuotiaana ja vaikuttaa siltä, että ori olisi nyt myös kauden paras kolmevuotias.
Kolmevuotiaiden ravurioriiden joukossa Noel Daleyllä valmentajana ja Sonja Boothilla hoitajana oli tälle kaudelle puolestaan Sig Sauer (Muscle Hill). Kolmevuotiaiden ravureiden suurimmassa kilpailussa The Hambletonianissa se oli neljäs, ja suurvoiton se sai Kentucky Futurityssä, joka on Hambletonianin tavoin yksi kolmesta ravureiden triple crown -kisasta.
Sig Sauer on suosikki viemään parhaan oriin tai ruunan tittelin. Tällä oriilla ei ole suomalaisomistusta. Dan Patch Awardseissa nähdään joka tapauksessa varmuudella suomalaisedustusta palkintojenjaossa, kun Sonja Boothin palkitseminen on nyt virallista. Myös tallin isännän Noel Daleyn osakkeet vuoden valmentajaksi voivat olla korkealla.
”Uskomaton kausi on ollut”, myöntää Sonja Booth.
”Ei tässä ole sitä tosin ehtinyt juurikaan ihmettelemään. Hyvä esimerkki hektisyydestä on, että kun Captain Albano voitti ehkä arvostetuimman peitsarikisan Little Brown Jugin, aamulla lähdin aikaisin ajamaan sen kanssa Ohiosta takaisin New Jerseyyn. En ollut montakaan tuntia kotona, kun piti jo lähteä viideksi päiväksi Lexingtoniin Sig Sauerin kanssa. Siltä reissulta tuli Kentucky Futurityn voitto.”
Pelkkää auringonpaistetta Boothinkaan vuosi ei ole ollut. Samoihin aikoihin Kentucky Futurityn voiton aikaan Boothilla oli murhetta omien hevostensa kanssa.
”Kun tulin perille Kentuckyyn, mieheni soitti, että lupaavannäköinen yksivuotiaamme ei pääse ylös maasta. Se jouduttiin lopettamaan pahan jalkavamman vuoksi. Melkoista vuoristorataahan tämä hevoshomma tuppaa olemaan, ja varsinkin se oli sitä siinä kohtaa.”
”Sillä tiellä olen täällä edelleen, ja tänne olen jäänyt.”
Sonja Booth on omaa sukuaan Kemppi, ja kotoisin hän on Imatralta.
”Olin heppatyttö, mutta nuorempana ratsujen parissa”, Booth kertoo.
”Vuosituhannen lopussa lähdimme vähän ylirohkeasti rinkat selässä kaverini kanssa Saksaan töihin Edelbert Ohmerin ravivalmennustallille. Siellä meni kaksi vuotta, minkä jälkeen olin vähän aikaa Suomessa. Veri kuitenkin veti taas maailmalle.”
Myös seuraava askel oli samankaltainen hyppy tuntemattomaan kuin aiempi muutto Saksaan. Sonja Booth luki lehdestä Ponsse-yhtiön perustaneen teollisuusneuvos Einari Vidgrénin hevosten menestyksestä USA:ssa ja otti tähän yhteyttä.
”Maailma taitaa olla muuttunut sen jälkeen, mutta tuolloin yksinkertaisesti kysyin Einarin puhelinnumeron numerotiedustelusta. Numero löytyi, soitin siihen ja Einari myös vastasi”, Booth muistelee.
Einari Vidgrénin hevoset olivat USA:ssa valmennuksessa norjalaislähtöisellä huippuvalmentaja Trond Smedshammerilla. Vidgrénin kautta Booth sai yhteyden Smedshammeriin, josta tuli hänen ensimmäinen työnantajansa USA:ssa.
”Sillä tiellä olen täällä edelleen, ja tänne olen jäänyt.”

Booth on tosiaankin juurtunut Yhdysvaltoihin. Hän löysi maasta miehensä Jeffrey Boothin, jonka kanssa heillä on perhe ja oma hevostila.
”Välillä pidin vain omaa tallia, jossa oli täysihoitoa, siitostammoja ja kaikenlaista hevostoimintaa”, Booth kuvailee.
”Kun muutin tänne, olin viisi vuotta Trondilla, ja nyt olen ollut viisi vuotta töissä Noelilla. Molempien talleilla olen saanut työskennellä hienojen hevosten kanssa. Täytyy olla kiitollinen kaikista näistä korvaamattomista kokemuksista.”
Trond Smedshammerilla työskennellessään Boothin suomalaisille tutuin hoidokki oli ori H.P. Paque (Tabor Lobell), jonka osaomistaja oli pitkään Floridassa vaikuttanut suomalainen hevosammattilainen Timo Yli-Panula.
Aikanaan maailman kärkiravureihin kuulunut H.P. Paque kävi kilpailemassa myös Suomessa, voittaen Suomen arvostetuimman kansainvälisen kilpailun Finlandia-ajon. Tuolloin Sonja Booth ei kuitenkaan ollut matkassa.
”Tyttäremme syntyi juuri tuolloin, joten olin kotona, kun H.P. Paque oli Euroopassa. Trondin tallin toisen huippuhevosen Americanesen (American Winner) kanssa kuitenkin pääsin valloittamaan myös Pohjoismaita”, Booth kertoo.
”Vaikea sanoa, mikä näistä olisi ollut paras, kun kaikki ovat olleet tosi huimia.”
Suomalaiset hevosenhoitajat ovat kysyttyjä ympäri maailman, ja Sonja Booth näkee vuoden hevosenhoitajan palkinnolla laajempaakin merkitystä.
”Koen, että se on tunnustus yleisemminkin suomalaiselle hevososaamiselle. Arvostan tätä huomionosoitusta paljon”, hän painottaa.
”Hevosenlukutaito on meillä korkealla. Onhan se jännää, että Noel Daleyn tallin menestys on ollut huimaa viime vuosina, ja meitä suomalaisia työläisiä on ollut tosi monta tekemässä sitä nousua. Jotenkin ehkä pääsemme lähelle hevosta, ja samalla kannamme oikealla tavalla vastuuta siitä, kaveristamme.”
Noel Daleyn tallilla Boothin työkaverina hevosenhoitajana on ollut muun muassa Laura Pohjola, joka tunnetaan myös superpesispelaajana. Tallissa on myös useita suomalaisia hevosenomistajia, Matts Sjöblom heistä suurimpana, ja Martti Ala-Seppälällä on suuri rooli Daleyn hevoshankinnoissa huutokaupoista.
Joukkueen menestys on ollut lähes uskomatonta. Amerikassa kilpailu on kivikovaa, ja suurimman huomion kohteena ovat nimenomaan kolmevuotiaat, joista Noel Daleyn tallista löytyi kärkiravuri sekä ravureista että peitsareista.
Kolmevuotiaille on kaikkein suurimmat kilpailut, ja ikäluokan parhaat oriit siirtyvät yleensä siitokseen kolmevuotiskauden jälkeen. Tämän vuoden menestyshevosista siitokseen siirtyi ainakin Sig Sauer, mutta Captain Albanon osalta tilanne on vielä auki.
”Myös Captain Albanon siitokseen siirtymisen piti olla selvää, mutta oriin spermatestit eivät olleet täydellisiä”, Booth selvittää. ”Se taitaa palata valmennukseen ja minun hoidettavakseni, ainakin joksikin aikaa. Tammikuussa testaillaan sitten lisää, mutta voi olla, että se nähdään vielä sittenkin radalla.”
Captain Albano on selvästi lähellä Sonja Boothin sydäntä.
”Se on jotenkin täydellinen, se tekee kaiken oikein”, Booth kiittelee.
”Sig Sauerilla on hurja kapasiteetti, mutta jos rehellisesti sanotaan, niin se oli aika raskas hoidettava. Oriin luonne oli kova, ja sillä oli omat kuvionsa. Piti esimerkiksi suunnitella huolella reitti, miten se vietiin ulkoilemaan.”
Tämän vuoden superhevosten lisäksi Boothin hoidettavana on ollut monta muutakin loistoyksilöä viime vuosina, esimerkiksi vuoden parhaiksi hevosiksi ikäluokissaan, sukupuolessaan ja askellajissaan valitut ravuriori Volume Eight (Chapter Seven) ja kärryhevosten absoluuttisen ME-tuloksen 05,8a peitsannut Bulldog Hanover (Shadow Play).
”Vaikea sanoa, mikä näistä olisi ollut paras, kun kaikki ovat olleet tosi huimia. Volume Eightin nopeus esimerkiksi oli omaa luokkaansa, joten valitse näistä sitten. Hoitohevosten rima alkaa kyllä olla aika korkealla, mutta ei tällaisia huippuhevosia voi käsissä olla jatkuvalla syötöllä.”
Juuri nyt Sonja Booth on lomalla. Tietysti vain varsinaisesta työstään, ei sentään hevosista.
”Kotitallilla riittää tekemistä, ja tänään illalla mennään Yonkersiin New Yorkiin raveihin oman kasvattimme Dark Mindin kanssa”, Booth kertoo.
”Seuraavaksi ohjelmassa on matka Ohioon katsomaan huutokaupasta siitostammaa Noelin asiakkaalle, eli kyllä loma aika hevospainotteisesti hevosihmisellä menee. Olemme sentään lähdössä Jeffreyn kanssa ihan turistireissullekin Key Westiin Floridan eteläkärkeen. Loppiaisen jälkeen palataan taas ruotuun Noelin tallilla.”