

Mila Pietarila, 16, avaa tallin oven ja taluttaa toisen hevosistaan näytille. Hän treenaa kouluratsastusta Espanjan Doloresissa ja tähtäimessä ovat ei vähempää kuin olympialaiset 2032.
Tallilla asuu perheen kaksi puoliveristä tanskalaista hevosta Dale, 12, ja Hesu, 15, sekä kolme kilpaponia.
"Menossa on viimeinen ponivuosi. Tälle talvelle tavoitteena on kansainvälisen kisakokemuksen myötä EM-kisojen finaali ja pitkällä tähtäimellä olympialaiset."
Kisoja on tiedossa muun muassa Ranskassa ja Portugalissa.
Mukana kulkee Pietarilan äiti Tenna Talvi-Pietarila, joka on myynyt osuutensa Suomalaisesta Lehtipainosta. Jäljellä on hevosalan kaksi yritystä, käytännössä hevosten myyntiä ja yksityistalli Kaarinassa.
Tytär käy skandinaavisen koulun tiloissa ulkomailla opiskeleville lapsille tarkoitettua "kulkurikoulua" ja aina koulun jälkeen treenaa kansainvälistä mainetta keränneen valmentajan Juan Cortesin ohjauksessa. Hän on valmentanut muun muassa Turkin olympiaedustajia.
"Valmentajana Juan on kannustava ja vaativa", kilparatsastusuransa alussa oleva Mila Pietarila kehuu.
Perhe viettää toista kertaa talvea hevostensa kanssa lämpimässä, jossa harjoittelumahdollisuudet ovat paremmat kuin lumen saartamassa Suomessa.
Mila Pietarilan parhaita sijoituksia ovat viime vuoden Pohjoismaiden mestaruuskisojen pronssi pikkuponijoukkueessa sekä ensimmäinen sija kansainvälisissä kisoissa Valo-ponilla, 11. Viime vuonna hänellä oli myös Euroopan mestaruuskisojen edustuspaikka poneissa.
"Olen pienestä asti halunnut tätä. Mahtavaa tehdä yhteistyötä eläinten kanssa."
Talvi-Pietarilan mukaan kisaaminen on saman hintaista kuin Suomessa, mutta hevosten ylläpito on edullisempaa. Perheellä on Suomessa oma talli, mutta siellä ei olisi mahdollista pitää näin monta hevosta täydessä treenissä.
Perhe saapui hevosineen Espanjaan loka–marraskuun vaihteessa ja kisakausi päästiin aloittamaan tammikuussa. Suomessa kisakausi alkaa kunnolla vasta keväällä, joten lämpimämmissä maissa saa etulyöntiaseman kerryttää kokemusta.
Hevosten ja ponien kuljetus Espanjaan kesti välipäivineen kymmenen päivää. Perheen Isä ajoi viidellä eläimellä lastattua hevosrekkaa ja äiti traileria.
"Kaikki sujui ongelmitta. Nämä hevoset ovat hyviä matkustamaan", Mila Pietarila sanoo.
Matkan varrella, kuten Suomessakin, perhe on saanut kokea hevosporukoiden ystävällisyyden ja avuliaisuuden. Aina löytyy apuja ja jopa yösija, jos vaikka tulee jotain odottamatonta vastaan.

Espanjan hevoskulttuurista Talvi-Pietarilan perheellä on kokemusta vain tältä yhdeltä tallilta ja kisoista.
"Hevosten ympärillä on vahva ja vanha kulttuuri, mikä näkyy PRE-hevosten kasvatuksessa ja tavassa kouluttaa ja käsitellä hevosia. Valmentajalla on paljon samantyyppisiä ajatuksia hevostenpidosta kuin meillä eli isoja eroja ei ole", Talvi-Pietarila kertoo.
Hevosten terveydentilaa seurataan tarkasti. Maasta toiseen kuljetettaessa vaaditaan selvitykset terveydestä ja eläinlääkärit tarkistavat kisakunnon ja rokotukset aina.
Ammattilaistasolla hevosia pitää olla useampi, koska riski loukkaantumisille ja sairastumisille on aina olemassa.
"Jos haluaa kilparatsastaa, ei voi olla yhden hevosen varassa, mikä tekee asiasta kalliimpaa. Mitä enemmän saadaan harjoituskertoja, sen parempi. Yhdellä hevosella ei voi loputtomasti treenata", Talvi-Pietarila sanoo.
Tallilla vallitsee iloinen ilmapiiri ja omistajat puhuvat onneksi englantia. Välillä muiden asioiden, kuten lisenssien, hoitaminen on hankalaa kielimuurin takia.
Suomalaisiin perhe ei ole juuri törmännyt Espanjan kouluratsastuspiireissä. Esteratsastuspuolella heitä kisaa enemmän.
Valmentaja Juan Cortes pölähtää sattumalta paikalle ja kehuu Mila Pietarilaa taitavaksi ja ahkeraksi ratsastajaksi. Tästä on hyvä jatkaa.