Sonja ja Unique Creation viihtyvät Halmstadissa. Sonjan mukaan kesäkaupunkina tunnettu Halmstad on myös joulun aikaan hyvin idyllinen paikka asua. Kuva: Sonja Huovilan albumi
Sonja Huovila vaihtoi myyjän työt hevosalan ammattilaisuuteen
Ruotsi ei näillä näkymin ole Sonja Huovilan ulkomaankiertueen päätepysäkki.Tilaajalle
Sonja Huovilan ja Unique Creationin yhteinen taival jatkuu Ruotsissa Johan Untersteinerin tallissa. Kuvassa kaksikko juhlimassa yhdessä Tapio Perttusen kanssa. Kuva: Siiri Haapalainen / Suomen HipposLahden seudulta kotoisin olevalle Sonja Huovilalle raviurheilu ja hevoset ovat olleet suuressa roolissa jo ala-asteikäisestä lähtien. Alkutalvesta 24 vuotta täyttänyt nuori raviammattilainen on oivallinen esimerkki oman innostuksen merkityksestä hevosalalle päätymisessä.
”Perheessämme ei ole minkäänlaista hevostaustaa. Aloin käymään ala-asteikäisenä samalla kylällä asuneen kaverini luona hoitamassa heidän poneja. Tallilla kuluikin lähes kaikki liikenevä vapaa-aika. Heiltä ostin itseasiassa ensimmäisen raviponinikin”, kertoo nykyisin Johan Untersteinerin tallilla työskentelevä Sonja.
Sonjan polku hevosenhoitajaksi kulki tavanomaisesta poikkeavaa tietä pitkin. Suomen johtaviin valmentajiin ja ohjastajiin vuosikymmenet kuuluneella Tapio Perttusella on ollut kuitenkin suuri merkitys Sonjan uralle.
”Aloitin käymään Tapion tallilla 15-vuotiaana. Työskentelin Perttusella lukioaikana sekä viikonloppuisin että luonnollisesti kesäisin. Viihdyin Tapion luona todella hyvin”, Sonja Huovila kiittelee.
Lukion jälkeen Sonja ei kuitenkaan suunnannut jatko-opiskelemaan tai suoraan ravitallille töihin. Lukion jälkeiset puoli vuotta kuluivat Vekaranjärvellä asepalvelusta suorittaen.
”Asepalveluksen suorittaminen kiinnosti minua. Kokemuksena se oli ilman muuta käymisen arvoinen asia.”
Armeijan jälkeen Sonja työskenteli jonkin aikaa Alkon myymälässä myyjänä. Hevoset ja raviurheilu kuuluivat myymälässä työskentelyn ohella Sonjan elämään, ja lopulta tallilla työskentelyn vetovoima kävi liian kovaksi.
”Olin työskennellyt Perttusella Alkon myymälässä työskentelyn ohella. Lopulta lopetin myyjän työt, ja aloitin täysipäiväisesti Tapsan tallilla.”
Sonja halusi kuitenkin suorittaa työskennellessään hevosenhoitajan tutkinnon. Pelkkä ylioppilastodistus tuntui hieman hataralle pohjalle rakentaa tulevaisuuden työuraa. Koulutuskeskus Salpauksen tarjoama oppisopimuskoulutus osoittautui toimivaksi vaihtoehdoksi.
”En ole oikein sellainen opiskelijaihminen. Asioiden opettelu paikallaan istuessa ei sovi minulle, mutta tutkinnon suorittaminen pääasiassa näyttöinä sekä verkkotehtävinä sopi minulle erinomaisesti.”
Vaikka Sonja viihtyi mainiosti Orimattilan hevoskylässä hevosia valmentavan Perttusen palveluksessa, halusi hän päästä ulkomaille töihin. Ensimmäinen kosketus ulkomaiseen raviurheiluun syntyi ennen armeijaan menoa Timo Nurmoksen tallilla.
”Olin yhden kevään Nurmoksen silloisella varsatallilla Taxingessa. Ajanjaksosta jäi todella myönteinen kuva. Koko ajan kyti takaraivossa idea lähteä uudestaan ulkomaille töihin sopivan tilaisuuden tullessa vastaan.”
Päätös Ruotsiin lähtemisestä syntyi lopulta melko nopealla aikataululla, vaikka ulkomaille lähtö oli ollut haaveissa jo pitemmän aikaa. Sonja pohti Perttusella samaan aikaan työskennelleen Noora Lahden kanssa ulkomaille lähtöä. Ranska kiinnosti Sonjaa, mutta kielitaidottomuus arvelutti.
”Syksyllä kyselin Johan Untersteinerin toimistolla työskentelevältä Eija Lehtiseltä tietoa avoimista työpaikoista ruotsalaisilla ravitalleilla. Hän totesi voivansa ilman muuta kysellä eri talleilta, mutta vihjasi kuitenkin heiltäkin olevan pian vapautumassa paikka.”
Noora Lahden löytäessä työpaikan Jerry Riordanilta samasta kaupungista, päätti kaksikko aloittaa työt Ruotsin länsirannikolla sijaitsevassa Halmstadin kaupungissa. Ruotsin nuoremman polven valmentajiin lukeutuvalla Johan Untersteiner yhdisti vuosi sitten valmennustoimintansa isänsä Peter Untersteinerin kanssa.
Untersteinerin perhe onkin yli 200 valmennettavallaan Ruotsin suurin valmennustalli hevosmäärällä mitattuna. Tallin toiminta on jakautunut useampaan toimipisteeseen. Johanin rakennuttama Drömgården tila sijaitsee aiemmin Kari Lähdekorven valmennuskeskuksena toimineen Hästgårdin naapurissa.
”Johan vuokraa karsinoita nykyisin tilan omistavalta Marjaana Alaviuhkolalta. Lisäksi hevosia on myös Halmstadin ratatallilla. Minun passihevoseni asustavat Lähdekorven aiemmin käyttämissä tiloissa”, Sonja Huovila kertoo.
Jo muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen, on Sonja havainnut eroja Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsalaisen raviurheilun käytettävissä olevat suuremmat resurssit helpottavat hevosenhoitajan arkea.
”Ruotsissa hevosenhoitajan arkea verrattaessa Suomeen, helpottavat melko arkiset asiat. Modernimmat tallirakennukset sekä ainakin meillä olevatsuuremmat tarhat sujuvoittavat arkea. Välipäivinä hevoset saavat olla välipäivät suurilla laitumilla. Toki hevosia tarvittaessa liikutetaan välipäivinä. Hoitajat saavat päättää hyvin itsenäisesti hoitohevostensa arjesta”
Sonjan mukaan arjen paremmalla organisoinnilla helpottaa hevosenhoitajan jaksamista arjessa.
”Hevosenhoitajan työ on maasta riippumatta melko raskasta. Työtunteja kertyy ravipäivinä normaalia työaikaa enemmän. Arjen helpompi sujuminen tuo kuitenkin helpotusta työmäärään.”
Sonjan suunnitellessa Ruotsiin muuttoa, halusivat hienosti Suomessa menestyneen Unique Creationin omistavat Kaarina ja Anne Metz siirtää hevosensa Ruotsiin kilpailemaan. Sonjan ja kuusivuotiaan ruuna yhteinen ura jatkuu nyt Suomen sijasta Ruotsissa. Lähes 100 000 euroa urallaan ansainneen Unique Creationin Ruotsin debyytti oli vuorossa muutama päivä ennen joulua Jägersrossa.
”Ruuna laukkasi alussa innokkuuttaan. Johan oli kuitenkin todella tyytyväinen hevosen olemukseen. Hevoselle on hyvin lähtöjä tarjolla talvella Ruotsissa. En tiedä mitä omistajat suunnittelevat ruunan kanssa esimerkiksi kesäkaudesta.”
Ruotsi ei ole välttämättä päätepysäkki Sonjan ulkomaankiertueella. Ranskassa työskentely kiinnostaisi jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä Sonjalla ei ole kuitenkaan kiire pois Halmstadista.
”Täällä on paljon suomalaisia. Se on luonnollisesti helpottanut sopeutumista. Aluksi pelkäsin kielitaidon puutteellisuutta. Olen kuitenkin pärjännyt englannin kielellä oikein hyvin. Pikkuhiljaa ruotsin kielikin on alkanut taittumaan. Jotakin on näköjään jäänyt mieleen lukion ruotsin kursseista.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
