Hippoksen toiminta Christa Packalénin tapauksessa ei näytä hyvältä

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos tiedotti keskiviikkona päätöksestään menestyneen ravivalmentajan Christa Packalénin tapauksessa.

Kuten MT Hevoset muutama viikko sitten uutisoi, Hippos selvitti, onko Packalénin valmentamien hevosten jalkoja käsitelty kielletyllä tavalla.

Tapaus oli hyvin poikkeuksellinen, sillä asia lähti liikkeelle Packalénin puheista. Hevosurheilu-lehden lokakuisessa haastattelussa Packalén kuvaili tallinsa hevosten jalkoja hoidettavan tavalla, jonka oli helppo tulkita rikkovan Hippoksen sääntöjä.

Kyse on bliistraamisesta tai pliistraamisesta, mikä tarkoittaa hevosen jalkojen nivelten käsittelemistä niiden ihoa ärsyttävillä aineilla.

Ideana on uskomus hevosen omien paranemismekanismien aktivoimisesta kiihdyttämällä verenkiertoa ja aiheuttamalla pieni paikallinen tulehdus.

Bliistraus on ikivanha menetelmä, jonka tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Bliistraus kuitenkin oli etenkin takavuosina ravipiireissä arkipäivää.

Christa Packalén kertoi Hevosurheilun haastattelussa tallinsa bliistrauskäytännöistä huomattavan seikkaperäisesti. Packalén kertoi tallinsa hevosia bliistrattavan jatkuvasti todella paljon ja kuvaili muun muassa, että ”pliisterin pienestä sivelystä ei ole mitään hyötyä, ihon pitää mennä vähän ruvelle”.

Suomen lääkintäsäännöissä ei erikseen mainita bliistrausta tai pliistrausta. Ruotsiksi sana on blistring ja englanniksi blistering, ja tarkoittaa asiatarkasti lähinnä rakkojen aiheuttamista.

Ruotsissa blistring on erikseen kielletty säännöissä. Suomessa lääkesäännöissä kielletyksi mainitaan ”aineet tai menetelmät, jotka aiheuttavat ihon ja/tai ihonalaiskudoksen vaurioita ja/tai tulehdusta”.

Keskiviikkona Hippos tiedotti päätöksestään. Christa Packalén sai 300 euroa sakkoa.

Perusteena sakolle on nimenomaan lääkesääntöjen kohta, jossa kielletään ihon vaurioittaminen. Asiasta päätti sääntövaliokunta, ei Hippoksen hallitus.

Hippoksen tiedote oli moneltakin osin hämmentävää luettavaa.

Packalénin haastattelu julkaistiin Hevosurheilussa 22. lokakuuta. Kun MT Hevoset kysyi Hippoksesta kommenttia asian tutkinnasta, raviurheilujohtaja Arto Hytönen toimitti vastauksen, jossa kerrottiin asian otetun Hippoksessa käsittelyyn heti artikkelin ilmestyttyä.

Keskiviikon tiedotteen mukaan Packalénin hevosia on tarkastettu Turun raveissa 1. marraskuuta. Tarkastettujen hevosten ”ihossa on todettu lieviä muutoksia, mutta voimakkaasta ihon tai ihonalaiskudoksen tulehduksesta tutkimushetkellä ei ollut näyttöä”.

Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri on myös tehnyt tallitarkastuksen.

”Lieventävänä asianhaarana on otettu huomioon tallitarkastuksen aikana tehdyt havainnot siitä, että mitään vaurioita ei käynnillä havaittu hevosten ihossa”, tiedotteessa todetaan.

Käsittämätöntä asiassa on, että tallitarkastus tehtiin tiedotteen mukaan 22. marraskuuta. Tuolloin lehtijutusta oli kulunut kuukausi ja Turun raveissa tehdyistä tarkastuksista kolme viikkoa.

Ei ole Christa Packalénin vika, että keskusjärjestö on hoitanut asian huonosti. Ei myöskään ole asiallista arvailla, olisiko heti tehty tallitarkastus antanut erilaisia tuloksia kuin vasta viikkojen päästä tehty.

Prosessista kuitenkin herää perusteltu kysymys. Jos keskusjärjestö on ottanut asian ”käsittelyyn heti artikkelin ilmestyttyä”, miten voi olla mahdollista, että tallitarkastus on tehty kuukauden päästä jutun ilmestymisestä ja kolme viikkoa raveissa tehdyn tarkastuksen jälkeen?

Suurin ongelma on, että Hippos ei näytä noudattavan asiassa omia sääntöjään ja käytäntöjään.

Ravikilpailusääntöjen rangaistusmääräysten mukaan kilpailuajan ulkopuolella tapahtuvista rikkomuksista rangaistuksen määrää toimivaltansa puitteissa joko Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus.

Packalénin tapauksessa kuitenkin kyse on lääkintämääräysten rikkomisesta.

Lääkintäsäännöissä erikseen mainitaan, että Hippoksen hallitus määrää rangaistuksen saatuaan lausunnon Eläinkilpailujen antidopingtoimikunnalta (EKADT).

Hippos voi antaa lääkemääräysten rikkomisesta sakkoja myös ilman EKADT:n lausuntoa. Esimerkiksi lukitsemattomasta lääkkeiden säilytyskaapista on sääntöihin määritelty 500 euron minimisakko.

Nyt kyse ei kuitenkaan ole lääkkeiden säilytyksestä tai vastaavasta, vaan hevosiin kohdistuvasta toiminnasta. Sellaisille rikkeille on lääkintäsäännöissä oma, neliportainen asteikkonsa: nollatoleranssirikkomus, lääkeainerikkomus, dopingrikkomus ja karkea dopingrikkomus.

Hippoksen sääntövaliokunta antoi Christa Packalénille 300 euron sakon viitaten kokonaan kiellettyihin toimenpiteisiin.

Samalla Hippoksen omissa säännöissä kokonaan kielletyt toimenpiteet katsotaan karkeiksi dopingrikkomuksiksi. Väkisin tulee mieleen, että Hippos halusi hoitaa asian niin, että EKADT ei ottaisi siihen kantaa – tämä spekuloimatta lainkaan sillä, mikä sen kanta olisi ollut.

Koko sotku on ravialalle ja Hippokselle kiusallinen ja menee suoraan lajin ytimeen. Christa Packalén on nuoren polven näkyvimpiä ravivalmentajia. Hän on menestynyt, arvostettu ja pidetty, eli juuri sitä, mitä ukkoutuva laji kaipaa.

Valitettavasti se tuntuu näkyvän myös Hippoksen toiminnassa.

Rangaistuksia asetettaessa ajatuksena ei pidä olla pohtia, miten tästä voitaisiin antaa mahdollisimman ankara rangaistus.

Onko Hippos nyt kuitenkin mennyt toiseen ääripäähän eli halunnut keinolla millä hyvänsä antaa mahdollisimman lievän rangaistuksen? Suomeksi sanottuna lakaista asian maton alle.

On vaikea nähdä, kenen tai minkä etua prosessin näin huono hoito palvelee.

Ei ainakaan hevosten tai hyvinvointityön, joiden kuuluisi olla kaiken lähtökohta.

Ei Hippoksen, joka osoitti puheiden ja tekojen olevan kaukana toisistaan.

Tuskin edes Christa Packalénin.

Linkki Hippoksen tiedotteeseen.