Ravikuningattaren siskosta Pikkukuningatar – Pikkukunkussa enemmänkin draamaa

Pikkukuningattaressa oli vain yksi jättimäinen suosikki, Suomen kovimman sisarussarjan tamma Cimallus, myöhemmin sunnuntaina ravikuningattareksi kruunatun Jockas Ritan pikkusisko.

Suuri suosikki laittoi kuitenkin pelin todella jännäksi ison alkulaukkansa myötä.

Kaksi viikkoa sitten samainen Seppo Suurosen valmennettava ja kasvatti Cimallus nosti Mikkelin 24,4-volttiajallaan emänsä Cordiitan seitsemän valiojuoksijaa jättäneeksi siitosjätiksi. Valiojuoksijaksi tulee, kun alittaa 25-kilometriajan rajan. Se oli yksin ykkösenä jo kuuden valiojälkeläisen kanssa.

Jockas Rita oli aiemmin tänä kesänä noussut kuudentena Cordiitan jälkeläisenä valioluokkaan.

Oulun kruunajaisissa ei Pikkukuningatar-lähdössä rikottu ennätyksiä, kun Cimallus antoi alussa tasoitusta. Ohjastaneen Henri Bollströmin suurin jännitys kohdistui juuri noihin alkumetreihin.

”Cimallus oli hieman ylivirkeänä jo pruuvistartissa”, Bollström kuvaili voittajahaastattelussa.

”Ehkä pitkä kuljetus ja iso yleisö aiheuttivat jännitystä. Sisäpuolelta starttasi hevonen tosi lujaa ja Cimallus halusi mukaan. Se meni hieman epärytmiseksi ja laukka tuli. Jännitys kohdistui siihen, ettei laukka vain mene liian pitkäksi. Kun pääsimme kuitenkin porukkaan suhteellisen mukavasti, en enää ollut kovin huolissani, vaan luotin tamman hoitavan vielä homman. Niin se tekikin hyvin varmasti.”

Marko Häkkilä on Cimalluksen omistaja. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Merkillepantavaa Cimalluksessa on myös se, että tamma on kantavana. Sen mahassa on kasvamassa varsa ravikuningas Parvelan Retusta, ja jos kaikki menee varsomiseen asti suunnitelmien mukaisesti, kuusivuotiskausi jää lupaukselta väliin. Kantavat tammat saavat kilpailla alle 120 vuorokautta viimeisen astutuksen jälkeen. Ravikuningattarista ainakin Lumi-Oosa on tehnyt ensin varsan ja voittanut sen jälkeen kuningattaren tittelin.

”Seppo Suurosella on kuninkuuksia, mutta kuningattaren titteliä hän ei ole voittanut”, kommentoi Cimalluksen omistaja Marko Häkkilä voittajahaastattelussa.

”Ei mennä asioiden edelle, mutta onhan tuo mahdollista.”

Kakkoseksi tsemppasi kierroksen jälkeen keulapaikalle päässyt kakkossuosikki Tulilatva. Siihen saakka porukkaa veti jättiyllättäjäosastoon kuulunut Telman Alma, mutta se menetti keulan laukatessaan vajaan kierroksen kohdalla.

Oulun Kuninkuusravien päähahmoihin kuulunut Mauri Korkiavuori valmentaa ja on kasvattanut Tulilatvan, ja sitä ohjasti Santtu Raitala. Korkiavuori on myös kasvattajana ja osakkaanakin kuninkuuskilvassa toiseksi sijoittuneelle Prolle ja sen täysveljelle, myös kuninkuuskisassa mukana olleelle Provinssille, joiden valmentaja on Antti Ojanperä.

”Tulilatva osoitti kypsyyttä kilpailijana alkumetreillä”, Santtu Raitala kuvaili TotoTV:n haastattelussa.

”Siinä ei ollut häiriötä, mutta monta laukkaavaa ympärillä. Myös lopussa Tulilatva pani parastaan: tosi vahva esitys.”

Jos on Cimalluksen mahassa ja suvussa suomenhevosen tulevaisuus, on se myös Pikkukunkussa kilpailleiden superlupausten kavioissa. Norjassa kylmäverilegenda Öystein Tjomslandin tallissa valmentautuva Weikko teki huiman nelivuotiaiden kylmäveriravureiden ME:n 19,9a viime vuonna. Silti se on ikäluokkakisoissa välillä saanut tunnustaa vastassa olleet Carun ja Alarik Huikean paremmikseen.

Tjomslandin piti tulla ohjastamaan Ouluun suurlahjakkuuttaan, mutta hän ei lopulta päässyt paikalle, ja hätiin pyydettiin yksi Suomen kovimmista ohjastajista, Hannu Torvinen.

”Öystenillä oli sekä hankaluuksia päästä järkevästi paikalle Norjasta että hieman terveydellisiäkin harmeja”, kertoi Weikon yhdessä Tjomslandin kanssa omistava Pekka Lillbacka, kuulun härmäläisen yrittäjäperheen jäsen.

Weikon ympärillä tiimistä Pekka Lillbacka, Hannu Torvinen ja Armi Mattinen. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Itse kilpailussa saatiin draamaa enemmän kuin ”laki sallii”. Kisa jouduttiin starttaamaan kahdesti. Kierroksen kohdalla se jouduttiin ensimmäisellä kerralla keskeyttämään Välkkerin suistuttua maalipaalun kohdalla rataan Ari Moilanen kyydissään.

Kilpailun kovanaamoista Alarik Huikea sai uuden yrityksen, kun se oli ennen auton irtoamista jäänyt laukattuaan jokseenkin 100 metriä. Uusi yritys ei tuonut apua, ja lähtö sujui alkutahdeiltaan jokseenkin identtisesti. Alarik Huikea jäi laukassaan jo ennen lähtölinjaa, muuten mentiin alku rauhallisesti.

Palautetussa kisassa Weikko kiersi johtavan rinnalle kierroksen kohdalla, lopullisessa kisassa jo toisessa kaarteessa. Kirikierroksella oli kaksi ylitse muiden: Caru lisäsi vauhtia keulassa ja Weikko puhalsi niskaan toisella radalla, muut jäivät. Loppusuoralla tapahtui vielä lisää, Caru laukkasi keulasta, ja suoritus hylättiin loppusuoran laukan seurauksena. Weikko jatkoi kuin juna ravilla ykköseksi.

”Hieno hevonen, ihan hienoimpia nuoria suomenhevosia, joita olen saanut ajaa”, kertoi pikakomennuksen jättilahjakkuuden rattaille saanut Hannu Torvinen voittajahaastattelussa.

Weikko noteerasi voittoajan 24,0a. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Carun kompurointi loppusuoralla oli tietenkin katkera pala sen taustavoimille.

”Caru meni vain vinoksi toisessa lähdössä”, Henri Bollström huokail taiston tauottua.

”Se oli vino maalisuorallakin kovassa vauhdissa ja kompuroi yhteen askeleeseen laukalle. Voitto siinä paloi, sillä voimia oli vaikka kuinka paljon.”

Carun valmentaja Harri Sulku otti takaiskun vastaan tyynesti.

”Carulle on käynyt näin ennenkin, että kun lähtöja on uusittu, sen keskittyminen on jotenkin herpaantunut”, Sulku kuvaili.

”Se ehkä jotenkin tuumaa, että tässä on leikitty jo tarpeeksi ja työt on nyt tehty. Ihan omalta itseltään se vaikuttaa, joten ei tässä suurta ongelmaa liene. Seuraavaksi tähtäillään oriilla Derbyn karsintoihin.”

Kolmas kova Alarik Huikea teki myös vankan esityksen laukkojen ohessa. Se oli hyväksytysti kolmas maalissa, vaikka toinen laukka tuli vielä loppukaarteessa.

”Kallistukset ulkona olivat Alarikille hankalat”, Santtu Raitala kuvaili TotoTV:llä.

”Tai siellä ulkona ne kääntyvät jo melkein väärään suuntaan ja ori on ollut ennenkin noilla paikoilla Oulussa hankaluuksissa.”