Nanna Honkonen ja Poni-Ilolan Betty. Kuva: Petteri Kivimäki
”Eihän me tiedetty poniraveista mitään” – sitten poneista tuli koko Honkosen perheen yhteinen harrastus
Honkosen tytöt eivät välttämättä pääse kesälomalla hotelliin, mutta näkevät monia uusia paikkoja ja tutustuvat uusiin ihmisiin.TilaajalleKonnevesi
Henna (vas.) ja Moona Honkonen opettavat ponien kanssa tarvittavia taitoja pikkusiskoilleen Alinalle ja Nannalle. Henna osallistuu viikonloppuna ponikuningatarkilpailuun valmentamallaan Ekslätts Yatzylla, ja Moona kuninkuuskilpailuun valmentamallaan Jokimäen Jalmarilla. Kuva: Petteri KivimäkiPoniraviurheilu on Honkosen perheessä täysin sananmukaisesti koko perheen harrastus.
Kaikki kuusi tytärtä ovat ajaneet kilpaa, ja näistä neljä ajaa tänä viikonloppuna ponikuninkuusravien lähdöissä. Äiti Mervi on Killerin nuorisovastaava, ja isä Jari on myös tiiviisti mukana harrastuksessa.
”Jari kuskaa, kengittää ja kannustaa”, Mervi Honkonen kertoo.
Honkosen pihassa Konnevedellä on jotenkin vaikea uskoa, että ponit tulivat aikanaan Honkosten elämään vähän kuin sattumalta.
”Vanhin tyttäremme Riina (s. 2003) oli vuoden ikäinen, jos sitäkään, kun meille tuli shetlanninponiori issikan kaveriksi. Eihän me tiedetty poniraveista mitään. Naapurin Riihuhdan tyttöjen kanssa aloimme opettaa ponia ajolle”, Mervi Honkonen kertoo.
”Pian pihassa oli myös shettistamma. Kerran menimme Hankasalmen radalle poniemme kanssa, ja Pietiläisen Jari puhui, että poneilla voi ajaa kilpaa. Siitä se jotenkin lähti”, Mervi Honkonen kertoo.
Sen jälkeen Honkoset kasvattivat myös useita suomenhevosia, mutta kasvateista viimeinen, Roste, myytiin hiljattain.
Alina Honkonen ja Pippurin Lumikki. Kuva: Petteri KivimäkiNyt Honkosen pihassa on 11 ponia, ja he ovat kasvattaneet itse seitsemän ponia, jotka tunnistaa Poni-Ilolan-alkuliitteestä.
Tyttöjen elämään ei ole juuri muita harrastuksia mahtunut. Nykyäänkin ponit täyttävät lähes kaiken vapaa-ajan.
”Laskin huvikseni, että istuin heinäkuussa autossa poniravien takia 3 548 kilometriä. Iskä ajoi”, Henna kertoo.
Alina oli hiljattain harmitellut, ettei päässyt kesälomalla hotelliin.
”Sanoin Alinalle, että mietipä, miten monessa paikassa olet kuitenkin päässyt käymään”, Mervi sanoo.
”Kaustinen, Halsua, Kuopio, Jyväskylä, Hankasalmi ja varmaan joku muukin. Parasta tässä onkin, että saa olla ponien kanssa ja pääsee näkemään maailmaa”, Alina kertoo.
Moona Honkonen ja Jokimäen Jalmari. Kuva: Petteri KivimäkiPonit nimenomaan avartavat ihmisten maailmaa ja opettavat paljon elämästä – ainakin toisista huolehtimista ja empatiaa.
”Lajin parissa on päässyt tutustumaan tosi paljon eri ihmisiin. Ja ponit ovat itsessään kuin työkavereita. Kun yhteys omaan poniin löytyy, niiden kanssa on mukava touhuta”, Moona miettii.
”Ja saa onnistumisen tunteita. Tietysti on alamäkiäkin. Mutta on kiva, kun näkee oman työnsä tuloksen. Siitä saa paljon takaisin”, hän jatkaa.
Ja kun ”ponistelu” kulkee perheessä, isommat sisarukset ovat tietysti pienemmille tärkeitä opettajia ja esikuvia, joiden tekemisiä seurataan tarkasti.
”Joo, on ne”, Nanna vahvistaa.
”Pystyvät nuo välillä touhuamaan riitelemättäkin”, Mervi naurahtaa.
”Kun Hennalla ja Moonalla on monen vuoden ajalta tietämystä ja taitoa, tietysti he auttavat ja neuvovat. Pakkohan se on. Eivät pienemmät muuten opi.”
Henna Honkonen ja Ekslätts Yatzy. Kuva: Petteri KivimäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
