Katri ja Antti Helminen pitivät 28 vuotta hevosklinikkaa Ylivieskan raviradalla. Kuva: Elina Paavola
Tuhat turolaista ja monta muuta ihanaa – Katri Helmisen palo hevosta kohtaan ei sammu
Ruunakunkkareissa Suomen Hippoksen kultaisella ansiomerkillä palkittu eläinlääkäri Katri Helminen on nähnyt työssään kasvatustoiminnan muuttumisen.Tilaajalle
Katri Helminen yllätettiin perjantaina ansiomerkillä. Kuva: Elina PaavolaPitkän päivätyön Ylivieskan seudun hevosten hyväksi tehnyt eläinlääkäri Katri Helminen yllätettiin perjantaina Ruunaruhtinas-ravien yhteydessä. Helminen oli aktiivisesti mukana järjestämässä kotiratansa päätapahtumaa ja raveissa hän toimi kilpailueläinlääkärinä, mutta yksi ohjelmanumero oli pimitetty häneltä kokonaan. Helminen palkittiin raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen kultaisella ansiomerkillä.
”Tuntuu häkeltyneeltä ja yllättyneeltä”, Katri Helminen iloitsee pari päivää palkitsemisen jälkeen. ”Olen ajatellut, että tuollaisia merkkejä annetaan rutinoituneille kokousaktiiveille, ja tällaiselle tavalliselle puurtajalle se oli kovakin yllätys.”
Helminen, tai oikeammin Helmiset, eli Katri ja hänen eläinlääkäripuolisonsa Antti Helminen, ovat raviväelle tuttuja pitkästä työstään Ylivieskan hevosklinikan yrittäjinä. Kaksikko piti hevosklinikkaa 28 vuotta, kunnes muutama vuosi sitten siirtyivät pitämään pieneläinklinikkaa.
Vaikka Helmiset ovat vuosikymmenten varrella ylivieskalaistuneet voimakkaasti, kaksikko päätyi Pohjois-Pohjanmaalle sattumalta.
”Minä olen kotoisin Lahdesta ja Antti Orivedeltä. Emme me ennen tänne tuloamme edes tienneet missä Ylivieska on”, Katri Helminen selvittää.
”Ylivieskasta soitettiin, että teimme raviradalle katsomon ja siitä jäi tiiliä yli sen verran, että voisimme rakentaa varikolle hevosklinikan, jos sinne saataisiin eläinlääkäri. Vastattiin, että saako tulla kaksi, ja siitä se sitten lähti.”
”Ylivieskasta soitettiin, että teimme raviradalle katsomon ja siitä jäi tiiliä yli sen verran, että voisimme rakentaa varikolle hevosklinikan, jos sinne saataisiin eläinlääkäri. Vastattiin, että saako tulla kaksi, ja siitä se sitten lähti.”
Katri Helminen on tehnyt mittavan elämäntyön siittolaeläinlääkärinä.
”Kun Ylivieskaan tultiin 1980-luvun lopulla, elettiin erilaisten aikojen yhtymäkohtaa. Täällä oli ollut perinteistä suomenhevosoriinpitoa, mutta niihin aikoihin tuli keinosiemennykset ja muut”, Helminen muistelee.
Oriinpitäjinä ovat Ylivieskassa olleet Lauri Kokko, Antti Ojala, Aki Antti-Roiko ja Esko Majala.
”Nyt tammahommaa tehdään yhteistyössä Marko Taittosen kanssa. Nykyaikaa kuvastaa sekin, että ei täällä oriista näy nykyään häntääkään, vaan tehdään ainoastaan siirto- ja pakastesiemennyksiä.”
Hevosista Helmisen merkittävin työpari on ollut siitosjätti Turo.
”Kun Turo tuli Ylivieskaan, sillä oli ehkä parisataa varsaa, ja loput tuhat tehtiin täällä”, Helminen summaa.
Viimeiset turolaiset syntyivät vuonna 2011. Oriin viimeistä ikäluokkaa syntyi kymmenen varsaa, mikä nosti turolaisten kokonaismäärän 1248 varsaan.
”Turon isällä Suikulla oli 1240 varsaa, ja ennen Turon viimeistä kautta ajateltiin, että ei Turo voi jäädä muutamaa varsaa alle isänsä määrän. Viimeisellä kaudella saatiin sen verran varsoja, että Turo nousi varsamäärässä ykköseksi. Vieskerhän meni myöhemmin kaikkien ohi, mutta sehän on jo eri tarina.”
”Ei täällä oriista näy nykyään häntääkään, vaan tehdään ainoastaan siirto- ja pakastesiemennyksiä.”
Helmisen mukaan tammoja siemennetään hänen toiminta-alueellaan edelleen varsin paljon, mutta markkinat ovat muuttuneet selvästi.
”Tavallisten lämminverivarsojen valmistus tuntuu loppuneen. Jos lämminveritamma astutetaan, se on hyväsukuinen, kallis kimppatamma, jolle otetaan pakastesiementä. Tonnin oriilla astutettavat tavalliset asialliset tammat tuntuvat loppuneen”, hän kuvailee.
”Suomenhevostilanne on säilynyt aika hyvänä, ja ratsupuoli on pysynyt myös ihan mukavasti. Harrastusta piisaa, mutta ammattimainen toiminta menee koko ajan kapeammaksi.”
Hevoskasvatuksessa näkyy yhteiskunnallinen ja sitä seurannut hevosen pitämisen murros. Helminen toteaa ennen olleen siitostamma tai kaksi monen maatilan pihassa, mutta nyt ovat vähentyneet sekä tilat että hevoset.
”Saa nähdä, mihin suuntaan tässä mennään. Hippoksestahan sanotaan, että nyt kannattaa astuttaa, kun seuraavat kolme vuotta nuorille hevosille maksetaan lisää palkintoja. Mutta jos nyt astutan suomentamman, varsa on kolmen vuoden päästä kaksivuotias, ja miten nyt maksettavat lisärahat siihen vaikuttavat? Onhan se positiivinen merkki, mutta ei mikään ennuste tulevasta. Kani kantaa kuukauden, koira kaksi kuukautta ja tamma melkein vuoden, eli hevoskasvatus on aika paljon pitkäveteisempää hommaa.”
”Kani kantaa kuukauden, koira kaksi kuukautta ja tamma melkein vuoden, eli hevoskasvatus on aika paljon pitkäveteisempää hommaa.”
Katri Helmisen oma hevosharrastus on vahvoissa kantimissa. Hänellä on hyväsukuiset neljä-, viisi- ja kuusivuotiaat suomenhevostammat, joista kaksi on ratsukantakirjattu.
”Ravihevosia ne ovat, mutta sehän suomenhevosessa on kivaa, kun niiden kanssa voi tehdä kaikenlaista”, Helminen korostaa.
”Tykkään kaikenlaisesta höpöharrastamisesta, vaikka raviuralle yritetään leikisti tosissaan. Tänä kesänä laitettiin heinää viidelle heinäseipäälle ihan sitä varten, että saatiin ottaa kuva tammasta työvaljaissa heinätöissä.”
”Sehän suomenhevosessa on kivaa, kun niiden kanssa voi tehdä kaikenlaista.”
Erityisen mielenkiintoinen on viisivuotias Norelli (Säihkeen Säpinä), joka on emänsä, huippuperiyttäjä Noretan viimeinen varsa. Noretan aikaisempia jälkeläisiä ovat kilparadoilla ja siitoksessakin ansioituneet oriit Valtraus ja Vaellus sekä tammojen kärkikaartiin kuulunut Noriko.
Suomenhevonen on Katri Helmiselle sydämen asia. Kuva: Elina PaavolaNorelli varsoi viime vuonna tammavarsan Ville Kallesta, mutta tähtää nyt kilparadoille. Katri Helminen puhuu tammastaan erityistä ylpeyttä äänessään.
”Sillä oli erittäin tärkeä tehtävä ruunakunkkareiden etkoilla Ylivieskan keskustassa. Se valjastettiin rillojen eteen ja toi pääkatua pitkin Hippoksen puheenjohtajan Antti Lehtisalon paikalle”, Helminen myhäilee.
”Aika monella hevosella pääsee raveihin, mutta aika harvaa uskaltaa tuoda Ylivieskan keskustaan kuskaamaan arvovieraita.”
Kaiken muun tekemisen ohella Katri Helminen on opiskellut ansiokkaasti. Kymmenen vuotta sitten hän väitteli filosofian tohtoriksi aiheenaan eläinlääketieteen historia. Helminen on myös ollut mukana suomenhevosten vanhaa historiaa selvittävissä hankkeissa ja perehtynyt muun muassa Lapukka-oriin vaiheisiin.
Hevonen siis on ollut Helmisen vaiheissa monessa mukana. Innostus hevosia kohtaan on jatkunut hänen lapsuudestaan asti, sillä Helminen rakastui hevosiin jo pikkutyttönä Lahdessa, ja rakkauden roihu sai lisäliekkejä Takkulan ratsastuskoulussa. Alle parikymppisenä hän ajoi muutaman startin kilpaa voittaenkin kahdesti, ja kaikkinainen hevosinnostus on säilynyt monipuolisena.
”Hevonen sinänsä on ihana.”
Suomen Hippoksen kultainen ansiomerkki
Suomen Hippoksen kultainen ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle, joka on erittäin ansioitunut hevosten kasvattajana, omistajana, ohjastajana tai toiminut vähintään 20 vuoden ajan erittäin ansiokkaasti Suomen Hippos ry:n ja raviurheilun hyväksi.
Tänä vuonna kultainen ansiomerkki on myönnetty 15 henkilölle, joista kaikille ansiomerkkiä ei ole vielä luovutettu. Tuoreimpia ansiomerkin saajia ovat Katri Helmisen lisäksi Jorma Kemiläinen, Kari Melkas ja Taisto Rautiainen.
- Osaston luetuimmat
