Eläimillä ei ole kiire – kehitysvammaisen viisas lause eläinten hoitamisesta pysäytti

Biojäteastia unohtui eteiseen lähtiessä. Huomaan virheeni heti, kun palatessani avaan oven. Vastaan leijuu vahva vanhojen kahvinporojen lemu. Haju ei nouse astiasta, vaan hyvin tehokkaasti ympäri huonetta levitellyistä jätteistä, joista suuri osa on kadonnut kahden koiran kitaan.

Kuva: Sanne Katainen

Samalla kun toivon, että kananluut eivät takerru eläinten suolistoon tai mikään muukaan aiheuta kovin pahoja vaivoja, mietin taas, miksi oikeastaan omistan koiria. Se, että lemmikit laskevat verenpainetta, tuntuu emävaleelta.

Tuotantoeläimet ne vasta aiheuttavatkin omistajilleen ja hoitajilleen monenlaisia tunnetiloja. Välillä on huolta terveydestä, välillä rehun tai rahan riittämisestä, markkinoista tai omasta jaksamisesta. Pahimmillaan kaikista yhtä aikaa. Silloin ei välttämättä tule mieleen jäädä töiden päätteeksi rapsuttelemaan, vaikka ehkä juuri silloin se kannattaisi.

”Jokaisen reissun jälkeen olo on niin hyvä, että verenpainekin laskee”, kertovat Eksun eläintilalla säännöllisesti työskentelevät Anne ja Vili Södervik tässä lehdessä. Kohtaamiset ja eläinten vilpittömyys kohentavat kehitysvammaisen pariskunnan elämänlaatua ja itsetuntoa.

Tietenkin jokapäiväinen arki eläinten kanssa on pääosin aivan muuta kuin hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävä työtoiminta. Mutta samalla Södervikien aito ilo maatilan töistä on muistutus siitä, että eläinten parissa työskenteleminen ja eläminen on kaikessa vaativuudessaan myös etuoikeus. Kumpa myös ne, joille eläintenhoito on jokapäiväistä arkea ja elinkeino paineineen, tavoittaisivat tuon tunteen edes silloin tällöin. Varsinkin silloin kuin on kaikkein vaikeinta.

Itsekään en aina ymmärrä jäädä rutiinien jälkeen lampaitani rapsuttamaan, vaikka ne ovat lemmikkejä ja hoitotyö vie vain hetken. Kun jään, muistan miksi se kannattaa. Tasainen heinän rouskutus tai märehtiminen ovat rauhoittavimpia ääniä, mitä tiedän. Roskiksia ryöstävien koirien osalta muutan mieleni viimeistään silloin, kun ne saavat raahautumaan työpäivän jälkeen ulos säässä kuin säässä.

Eikä rauhoittumiseen välttämättä tarvita eläimiäkään. Monelle esimerkiksi metsä antaa saman tunteen. Ehkä olennaisinta on hetkellinen kiireettömyys arjen keskellä. Siinä eläimet ovat hyviä muistuttajia, sillä niillä ei ole kiire, kuten Anne Södervik viisaasti haastattelussa toteaa.