Essayah: Kauas nielut karkaavat

Viime aikojen keskustelu metsien muuttumisesta päästölähteeksi, miljardilaskuista kansantaloudelle ja lopulta hakkuurajoituksista on saanut päät pyörälle ja pulssin kohoamaan muillakin kuin metsänomistajilla.

Nuori kasvava metsä sitoo edelleenkin hiiltä, ja metsien puusto on hiilinielu. Sen sijaan uusimmat tutkimukset osoittavat maaperäpäästöjen voimakkaan kasvun, kun maaperän hajoaminen kiihtyy lämpenemisen myötä.

Uusin tutkimustieto viimeistään osoittaa sen, että EU:n ja Suomen ilmastopolitiikassa on tehty iso virhe, kun tavoitteiden saavuttamisessa on nojattu liiaksi nieluihin.

Tietoa on tullut lisää, ja nieluihin liittyvät epävarmuudet ja riskit ovat nyt monessa maassa toteutuneet. Samalla on käymässä selväksi, ettei nieluvelvoitteen vajetta pystytä kattamaan esimerkiksi ostamalla nieluyksiköitä muilta mailta.

Maaperäpäästöjen kasvu koskettaa kaikkia eikä sille markkinoita ole tiedossa.

Ajatus nieluyksiköiden ostamisesta on mielestäni kuolleena syntynyt. Regulaatiohaaste on EU:n yhteinen, ilmastohaaste globaali.

Tutkimukset myös osoittavat, että vaatimus hakkuiden rajoittamiseen Suomessa tai EU:ssa johtaa hakkuiden lisääntymiseen toisaalla. Seurauksena olisi ”hakkuuvuotoa” alueille, joissa vastuullinen metsänhoito ei välttämättä toteudu laisinkaan.

Lulucf-laskennassa taas jokainen maa käyttää omia mallejaan ja mittaustapoja. Minkäänlaista yhteismitallisuutta ei ole.

Silti on tahoja, joiden mielestä Suomen pitäisi mennä satojen miljoonien nieluostoksille mm. Romaniaan, jonka mallinnukset ovat kauniisti sanottuna kehittymättömiä.

Väärille oletuksille perustunutta ilmastopolitiikkaa on pystyttävä arvioimaan uudelleen myös EU-tasolla. Mielestäni tässä ei ole kenelläkään hävittävää. Vuonna 2019 päätöksiä tehtiin sen aikaisten tietojen varassa. Nyt tutkimustiedot ovat muuttuneet. Vääriin oletuksiin ei pidä ideologisesti hirttäytyä.

Tilanteessa hyvä suomalainen metsänhoidon malli korostuu entisestään. Paras keino ylläpitää hiilinieluja on edelleenkin lisätä puuston kasvua ja vähentää metsämaan hiilipäästöjä hyvän metsänhoidon avulla.

Ratkaisukeinot tähän ovat tuttuja. Jalostetun metsänviljelymateriaalin käyttö, tehokas metsän uudistaminen, varhaishoito, voimakkaiden harvennusten välttäminen sekä oikea-aikaiset hakkuut.

Myös kasvatuslannoitus voi merkittävästi lisätä kasvua siellä, minne se soveltuu.

Tilanteessa, jossa globaali kauppapolitiikka ja turvallisuustilanne on kiristymässä, Suomen on pidettävä kiinni vahvuuksistaan.

Väärille oletuksille perustuvien rajoitusten vaatiminen toisi väistämättä isoja seurauksia metsäelinkeinoihin ja koko kansantalouteen, mukaan lukien työpaikkoihin ja harvemmin asuttuihin alueisiin.

Suomen elinvoimalle metsä- ja biotaloudella on ratkaiseva suuri merkitys. Uusien biopohjaisten innovaatioiden löytyminen kasvattaa arvonlisää koko EU:ssa.

Panostetaan siis biotalouteen eikä reguloida sitä hengiltä!