Alkukesä huumaa pään ja sumentaa silmät: Kukkivia puita ei voita mikään

Alkukesä on kukkabongaajalla hirvittävän kiireistä aikaa. Oman puutarhan kukkijoiden lisäksi pitäisi ehtiä nauttia kaikista lähiympäristön ihanuuksista.

Erityisen huumaavia ovat kukkivat puut.

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kukkisi magnolia, jota olisi mukava käydä ihastelemassa. Tällä hetkellä kukintaansa aloittaa myös vaahtera. Sen vaaleanvihreät kukat hohtavat kevään rehevyyttä.

Nautin myös pajun kukinnasta. Kullankeltaiset tupsut ilahduttavat myös siksi, että ne tarjoavat pörriäisille seisovanpöydän.

Seuraavaksi pitäisi nautiskella kirsikasta, hevoskastanjasta, tuomesta ja omenapuista. Kesä ei tule, jos sitä ei aloita alppiruusupuistoa kiertämällä parhaaseen kukinta-aikaan.

Puistoihin on viime vuosina syntynyt kaikenlaista kojua, joissa myydään kahvia, karkkia ja jäätelöä. Hieno homma, on upeaa että ihmisiä palvellaan siellä minne he tulevat joka tapauksessa.

Minulla on lisäksi vielä vapaasti hyödynnettävä liikeidea. Kaikkien kärsivien taitelijoiden kannattaisi suunnata puistoihin lausumaan runoja ja soittelemaan romanttisia sulosäveliä, mieluiten 1800-luvun lopun asuissa.

Uskon, että monen kulttuurinnälkäisen sydän ja kukkaron nyörit heltyisivät, kun he eläytyisivät sivistyneen mesenaatin osaan.

Lapset eivät jaksa puistokierroksista innostua, vaikka heitä on niihin aivopesty koko elämänsä ajan. Miksi, he ihmettelevät, kun kerron että taas pitäisi lähteä jotain kukkivaa puuta ihmettelemään.

Kauneuden vuoksi, yritän vastata. Siksi, että puu kukkii ihan selvästi vain minua varten. Kukat menevät aivan hukkaan, jos minä en käy puistossa huokailemassa ja ottamassa sitä samaa kukkakuvaa, jonka otan joka vuosi.

Kuviin pääsevät myös lapset. Otoksista näkee, kuinka ihmistaimet muuttuvat ja kuinka kevät on aina sama ja yhtä ihana.