Tuulivoimaloiden omistus ja rahoitus ovat Luxemburgissa – ja samalla verottajan ulottumattomissa, kuten moni metsärahastokin

Suomessa on Euroopan maista jo kolmanneksi eniten tuulivoimaa asukasta kohden. Voimaloista noin 60 prosenttia on ulkomaisessa omistuksessa.

Ulkomaisen omistuksen nopeasti kasvavaa osuutta on perusteltu Suomen pääomaköyhyydellä. Omistuksella on kuitenkin merkitystä huoltovarmuuden, turvallisuuden, päätäntävallan ja verotuksen kannalta. Tuulivoimahankkeita vaivaa erityisesti puutteellinen läpinäkyvyys omistuksen, sopimuskäytäntöjen ja verotuksen suhteen.

Energiayritysten omistus on usein epäselvää, sillä yritykset omistavat toisiaan ristiin. Tuulivoimayhtiöiden omistus myös muuttuu tiheään ja kätkeytyy rahastoihin – pääoman alkuperää ei aina tunneta. Tekemäni selvityksen perusteella suurin osa tuulivoimaloista on Luxemburgiin rekisteröityjen erikoisrahastojen hallussa.

Veroparatiisina tunnetun Luxemburgin käyttöä perusteellaan veroetujen lisäksi sen tavanomaisuudella, hallinnointieduilla ja anonyymiydellä.

Ulkomaisten erikoisrahastojen veronmaksu Suomeen on tutkitusti vähäistä ja monimutkaista. Tuulivoimaloiden verotus vaikuttaa noudattavan useissa metsärahastoissa nähtyä ilmiötä: rekisteröity ulkomaille verotuksen ulottumattomiin.

Verotietojen perusteella useat tuuliyhtiöt tekevät heikkoa tulosta. Erikseen yhtiöitetyt tuulivoimahankkeet puolestaan tekevät vuodesta toiseen pääsääntöisesti nollatulosta, syöttötariffista huolimatta.

Tulos voidaan hävittää laskennallisesti, esimerkiksi emoyhtiön ja suomalaisen tytäryhtiön lainajärjestelyillä.

Voimaloiden elinkaaren aikana hanke myydään tyypillisesti eteenpäin useita kertoja. Pääomasijoittaja saa tuoton, josta verot maksetaan yleensä Suomen ulkopuolelle. Posion Energian tuulivoimaloiden omistuksen tiheä vaihtuminen ja järjestelyt antavat viitteitä myös rahanpesusta, peitellystä osingonjaosta ja kirjanpitorikoksesta.

Hankkeita markkinoidaan omavaraisuudella, vuokra- ja kiinteistöverotuloilla sekä vihreydellä.

Hankekehitysyhtiöiden hallitukset ovat yleensä ulkomaisten pääomasijoittajien henkilöstöä.

Hankkeet tukeutuvat erityisesti suurten metsänomistajien Finsilvan, Capmanin, UPM:n, Metsähallituksen ja Tornatorin varaan. Suurten maanomistajien sopimusehdot poikkeavat vähemmistönä olevien yksityisten maanomistajien ehdoista.

Vuokrasopimuspohjat on laadittu siten, että ne olisivat mahdollisimman helposti siirrettävissä, antaisivat hyvin laajat oikeudet vuokra-alueen käyttöön ja minimoisivat sijoittajalle jäävät riskit.

Kun voimalat vuosikymmenien aikana siirtyvät omistajalta toiselle, mahdolliset ongelmat vastuiden, vuokrien ja verojen osalta kasvavat. Kunta, maanomistaja tai valtio eivät voi vaikuttaa siirtoprosessiin.

Investoinneissa ylikorostuvat rahoittajien taloudelliset tavoitteet, muiden tavoitteiden ja osapuolien kustannuksella. Tuulivoiman sosiaalinen hyväksyttävyys niiden vaikutusalueella on tutkitusti heikkoa.

Luxemburgiin rekisteröity Klima Vest -rahasto omistaa Suomessa useita saksalaisyhtiöiden rakentamia tuulivoimahankkeita. Klima Vest on esimerkki viherpesusta tuomitusta rahastosta. Suorista ja epäsuorista tuista huolimatta tuotot ovat verotuksen ulottumattomissa. Verrattuna miljarditukiin tuulivoiman kiinteistövero on nappikauppaa.

Yhteiskunnan perustehtäviin kuuluu varmistaa mahdollistava toimintaympäristö, johon kuuluvat esimerkiksi perusinfrastruktuurin kehittäminen, luotettava sääntely ja verotus.

Talouskriisissä rämpivä pääomaköyhä Suomi tukee edelleen yli 1,8 miljardin euron syöttötariffituen ja preemiojärjestelmän kautta veronmaksua välttelevän alan toimintaa. Useat yhtiöt saavat suoraa tukea myös EU:n ja ministeriöiden kautta.

Erityisen tuomittavaa on, että Suomi sallii suurten kansainvälisten yhtiöiden ja pääomasijoittajien ulkoistaa merkittävän osan kustannuksistaan yksityisille kansalaisille ja yhteiskunnalle. Näihin kuuluvat maan lunastus yksityiseen liiketoimintaan, perustusten jättäminen säästösyistä maaperään ja haittakorvausten puute: asunnon arvon lasku, hiilinielujen pieneneminen ja niistä aiheutuvat sanktiot ja luontokato.

Kantaverkon toimintavarmuus ja kustannusten jako – Suomessa on Euroopan toiseksi alimmat kantaverkkomaksut – ovat hyvin edullisia yhtiöille. Toistaiseksi yhtiöt eivät osallistu säätövoiman rakentamisen ja ylläpidon kustannuksiin.

Ulkomaisilla omistajilla ei ole kiinnostusta pitää huolta Suomen yhteiskunnasta, taloudesta ja ympäristöstä. Hankkeiden tulo- ja verojalanjälki uhkaa jäädä kevyeksi, mutta käy lunastuksen kohteena oleville maanomistajille, lähiasukkaille, sähkön kuluttajille, veronmaksajille ja ympäristölle hyvin raskaaksi.

Riikka Rajalahti

maatalous- ja metsätieteiden tohtori

Multia