Komissio tähtää sokerialan parempaan kilpailukykyyn

Ellen Huan-Niemi ja Petri Liesivaara kirjoittivat Maaseudun tiede -liitteessä 19.12.2011, että EU:n sokeriesityksen takana olisi väärä laskentamalli.

Komission vaikutusarviossa käytettyä Aglink-Cosimo-mallia ei ole suunniteltu ennustamaan tulevaisuutta, vaan sen antama kuvaus tulevasta perustuu annettuihin olettamuksiin ja olosuhteisiin. Olettamuksista voi olla erilaisia näkemyksiä, mutta komission maatalouden pääosasto on kuitenkin pyrkinyt huolellisesti valitsemaan luotettavimmat lähteet. Useat lähtöarvotiedot ovat peräisin Eurostatilta ja niiden pitkäaikaista kehitystä on pyritty arvioimaan muun muassa aikaisempien vuosien kehityksen perusteella.

Kyseistä Aglink-Cosimo-mallia kehitettiin vaikutusarviointia varten sokerikiintiöiden poiston vaikutusten huomioimiseksi. On totta, että sillä ei voida mallintaa jäsenmaiden erilaisuuksia. Myöhemmin valmistuva täydentävä tutkimus arvioi vaikutuksia hajautetummalla tasolla sekä huomioi sokerimarkkinoiden viimeaikaisimmat kehitykset, etenkin korkeat maailmanmarkkinahinnat.

Sokerikiintiöitä ei esitetä jatkettavaksi vuoden 2015 jälkeen, mikä on loogista jatkoa vuoden 2006 sokerialan uudistukselle. Nykyisten järjestelyiden jatkaminen vaarantaisi koko eurooppalaisen sokerialan tulevaisuuden.

Sokerikiintiöiden poisto ei merkitse markkinanhallinnan lopettamista kaikissa muodoissaan. Komissio on ehdottanut tähän monia uudistettuja välineitä: suojaverkkoja, selkeämmän ja vahvistetun roolin tuottajaorganisaatioille sekä pakollisia sopimuksia tuottajien ja jalostajien välillä. Uudistus ei myöskään merkitse EU-markkinoiden sulkemista kehittyviltä mailta.

Komission ehdotus maatalouspolitiikan uudistamisesta tähtää EU:n koko maatalouden – sokeriala mukaan lukien – suurempaan kilpailukykyyn ja markkinasuuntautuneisuuteen. Siksi markkinajärjestelyjä koskevia esityksiä ei pidä käsitellä erikseen vaan osana kokonaisuutta. On myös muistettava, että komission esitykset suoriksi tuiksi ja maaseudun kehittämistuiksi antavat jäsenmaille useita vaihtoehtoja tukien kohdentamiseen alueille, joilla on taloudellisia tai yhteiskunnallisia rajoitteita.