Ministeri Bernerin innovaatio tienpidon ja -rakennuksen rahoituksesta oli ennakkoluuloton ja rohkea. Autoverojen korvaaminen kilometripohjaisilla käyttömaksuilla nuorentaisi taatusti autokantaa.
Kun hinnoittelussa otetaan päästöt huomioon, kohdistuisi uusien autojen hankinta vähäpäästöisiin autoihin. Näin voisimme alentaa maamme ilmastokuormitusta kansainvälisten sopimusten hengessä.
Autoveron alennus tai poisto saa laajan kannatuksen. Alennuksesta on maininta myös hallitusohjelmassa.
Siksi perussuomalaisten ”kohtelias täystyrmäys” joutuukin outoon valoon. Kokoomuksellakin asiassa on nieleksimistä.
Asia on niin tärkeä, että kaikkien hallituspuolueiden olisi pitänyt valmistella se yhdessä tai jopa parlamentaarisesti. Ja Bernerin olisi ehdottomasti pitänyt esittää 2–3 vaihtoehtoista mallia.
Päätäntätieteessä vaaditaan päätöksentekijöille vaihtoehtoisia malleja, joista valitaan sitten eniten kannatettu. Poliitikot eivät välttämättä ole taitavimpia uusien tai muunnettujen mallien sorvaajia.
Kyllä tämä Bernerin ainutkin malli on kehityskelpoinen. Ja onhan kyseessä vain selvitys.
Yksi vaikeus mallin hyväksymisessä on siinä, että Bernerin tausta on liike-elämässä. Hän taisi ”kilpailuttaa” puolueetkin tullessaan politiikkaan.
Berner ei ole erityisen suosittu ministeri. Hänen suppeassa piirissä valmisteltu esitys kohtasi vastarintaa myös Kokoomuksessa. Orpo on oikeassa siinä, että autokauppa vaatii sujuakseen nopeita päätöksiä.
Suomi on suuri maa. Teitä on paljon ja maksajia vähän.
Ehdottomasti on pidettävä huoli siitä, etteivät pitkien etäisyyksien päässä asuvat maaseudun asukkaat joudu maksumiehiksi ja siten eriarvoiseen asemaan.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.