Kiertotalouden sankarit kantavat turhaan pahiksen taakkaa

Edellisessä lehdessä vieraskynään tarttui graduni ohjaaja Arto Huuskonen ja hänen aiheensa olikin vähän samansuuntainen kuin omani. Mikä sattuma!

Olin Helsingissä eräässä koulutuksessa pari päivää ja siellä lounaspöydässä oli kyltti ”Käyttämämme broilerin, possun ja karitsanliha on kotimaista. Emme käytä naudanlihaa.” Kahtena päivänä lounastimme tuossa ravintolassa ja molempina päivinä ainut lisäke kasvisten lisäksi oli riisi. Kyltti herätti monia ajatuksia.

Miksi nauta oli kielletty, mutta karitsa oli kuitenkin käytössä? Oletettavasti päätös oli tehty koska naudasta on tehty ilmastopahis. Mutta onhan karitsakin märehtijä! Toisaalta samaan aikaan tarjolla oli riisiä, jonka syöminen ei varsinaisesti ole mikään ilmastoteko. Kovin on ristiriitaista. Ja ylipäätään, miksi piti edes mainita erikseen, että emme käytä naudanlihaa? Oliko ravintoloitsijalle tullut mieleen, että kyseinen lause saattaakin asiakkaan mielestä olla isku päin kasvoja?

Tämä ravintolakokemus herätti ajattelemaan, kuinka vieraantuneita ihmiset ovat nykyaikaisesta ruuantuotannosta. Kotieläintuotannosta on tehty pahis, vaikka kotieläimet ovat tärkeä osa kestävää ruuantuotantoa. Eläimet ovat kiertotalouden sankareita, sille niille voidaan syöttää monia elintarviketuotannon sivuvirtoja, kuten rypsirouhetta, rankkia, kakkoslaadun suklaata ja elintarvikkeeksi kelpaamatonta viljaa. Näin saamme nekin muutettua ihmiselle käyttökelpoiseen muotoon.

Eläimistä saamme lantaa ja varsinkin märehtijöiden kautta monipuolisuutta viljelykiertoon, kun pellot ovat välillä nurmella. Erittäin huomionarvoinen asia on myös luonnon monimuotoisuus, jota kotieläimet pitävät yllä. Äärimmäisen uhanalaisista luontotyypeistä suurin osa on perinnebiotooppeja, hakamaita ja metsälaitumia. Näiden ylläpitäminen ilman märehtijöitä on lähes tulkoon mahdotonta.

Koulutus jatkui myöhemmin. Palautteen ansiosta saimme myös perunoita pöytään!