Pihapiirin elävä fossiili siili on ihmisen avun varassa

Piikikäs siili herättää meissä sympatiaa. Ihmiset ovat usein innoissaan siilihavainnoistaan ja mielivät siilejä myös kotipihaansa sulostuttamaan. Siili on kiehtova otus erikoisen ulkomuotonsa ja esihistoriallisuutensa vuoksi.

Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjä Tiina Kinnunen vastaa kansalaisten siilihuoliin, kun nämä ihmettelevät, mitä tehdä pihassa hoipertelevalle tai kököttävälle siilille. Pökkeröisiä siilejä tapaa melkeinpä kaikkina vuodenaikoina.

Syksyllä siilin on tankattava vararavintoa talvihorroksen varalle, mutta jos se ei siinä onnistu, herää pesästä keväällä hyvin heikkokuntoinen siili. Jos tankkaus ei syksyllä onnistu, niin usein siili menehtyy pesäänsä talven aikana. Eikä herää enää koskaan.

Surkeat talvet häiritsevät myös siilin elämää. "Viime talvena siilien pesiin tuli usein vettä ja siili on silloin pakotettu lähtemään. Valitettavan usein sen kohtalo on silloin kylmettyä", Tiina Kinnunen suree.

Kunnon talvi olisi siilin horrostamiselle tärkeä, sillä lumikerros eristää pesän ja pitää horrostajan kodon lämpötilan tasaisena.

Heikkokuntoisen oloisen siilin hoitoon ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Horroksesta heräilevä siili on hutera ja vaisu, mutta se kuuluu asiaan. Toisaalta siiliä saattavat vaivata loiset ja erilaiset myrkytystilat.

"Nyrkkisääntönä voisi ehkä sanoa, että siili pitää aina ensin viedä lämpimään. Sitten voi vasta antaa ravintoa."

Kesällä tärkeintä on asettaa pihalle matalia juoma-astioita siilejä varten. Juomakipon puhtaudesta on myös huolehdittava. Maitoa siilille ei pidä antaa, kuten ennen kuviteltiin. Kissanruoka on hyvä, proteiinipitoinen ape, jos siiliä haluaa ruokkia.

Siili viihtyy ihmisen muokkaamassa ympäristössä asutuksen lähellä. Se tarvitsee tallattua, helppokulkuista maisemaa. Siili on myös rakennetun ympäristön ystävä. Se pitää rakennusten alusista, lautakasoista, puutarhojen komposteista ja pihan perälle jääneistä risukeoista, joiden alle se saattaa tehdä talvipesänsä tai päiväpiilon.

Siili voisi elää 6–7-vuotiaaksi, mutta luonnossa se kuolee usein alle vuoden ikäisenä. Tieliikenne on merkittävä siilin turma.

Viime vuosikymmeninä siili on harvinaistunut. Syynä siihen on siilin paras kaveri eli ihminen. Pihat parturoidaan liian siisteiksi ja puutarhoissa käytetään kasvinsuojeluaineita ja hyönteismyrkkyjä, jotka tuhoavat siilin luontaista ravintoa ja kertyvät myös siilin elimistöön.

Juttua varten haastatellut asiantuntijat: Esko Inberg ja Tiina Kinnunen

• Siilien heimo on vanhimpia maapallolla yhä eläviä nisäkäsryhmiä. Vanhimmat siililöydöt ovat jopa 55 miljoonan vuoden takaa. Suomessa elävä Erinaceus europaeus on lajeista nuorimpia, kehityshistorialtaan parin miljoonan vuoden ikäinen.
• Siileillä on erikoinen piikikäs selkälihasvaippa, jonka avulla se kiertyy kerälle suojatakseen itseään. Ominaisuus on yksi syy lajin selviytymiselle.
• Yöeläin ja yksineläjä on lajitovereiden seurassa vain paritteluaikaan.
• Ruokavalioon kuuluu lieroja, etanoita, pieniä selkärankaisia ja vähäisessä määrin myös marjoja ja kasvinosia.
• Siili synnyttää yhden pesueen vuodessa, 3–7 poikasta. Syntyessään niiden piikit ovat pehmeät. Emo hoitaa poikaset yksin. Muutaman viikon ikäisinä poikaset alkavat seurata emoaan ruuanhaussa. Emo vieroittaa ne noin 6–8 viikon ikäisinä.
• Aikuinen siili painaa 1–2 kg ja on pituudeltaan 20–30 cm.