Jos sota pelottaa, sitä voidaan pitää oikeissa mittasuhteissa faktapohjaisella keskustelulla − on vältettävä hyssyttelyä ja liioittelua

Yle julkisti männä viikolla ”suomalaisten pelot ja haaveet” -mielipidetutkimuksen tuloksia.

Pelot sodasta ja kansainvälisen tilanteen kiristymisestä hallitsivat suomalaisten mieliä. Puolet suomalaisista nosti sodan ykköshuoleksi, kun se oli kaksi vuotta sitten kymmenen prosentin mielestä suurin murhe.

Muutos on voimakas. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuun 24. päivänä ja sodan julmuudet selittävät suomalaisten asenteita.

Maailmankuvani on muuttunut, sanoi moni vastaaja. Sota on tullut lähelle.

Vuoden 2020 jälkeen suomalaisilla on ollut neljä pelkokerrostumaa: ilmastonmuutos, korona, sota Euroopassa ja talouden ongelmat kuten velkaantuminen, inflaatio ja energian hinnan nousut. Yksikään näistä ei ole ainakaan näillä näkymillä poistumassa tai hellittämässä.

Sota on nuorimmille ikäluokille täysin uusi asia. Media jauhaa Ukrainan sotaa päivittäin.

Vähiin ovat käyneet ne naiset ja miehet, jotka elivät talvi- ja jatkosodan aikoja. Se, että vanhin ikäpolvi asetti mielipidemittauksessa sodan muita vahvemmin päällimmäiseksi, on enemmän kuin ymmärrettävää.

Heti sodan jälkeen syntyneet, jo eläköityneet suuret ikäluokat, boomerit, ovat kuulleet vanhempiensa kertomuksia sodan kokemuksista. Ne karut kertomukset ovat pysyneet tarkkaan mielessä. Sodan kokeneet suomalaiset ottivat sodasta kertoessaan kantaa myös tulevaan: ei koskaan enää sotaa eikä enää yksin.

Miten Ylen mielipidemittauksen tuloksiin on suhtauduttava? Ne heijastelevat aidosti kansalaisten tunnetiloja.

Ensinnäkin; olennaista on se, että suomalaiset voivat kokea epävarmoina ja osin pelottavina aikoina, että asiamme ovat kaikesta huolimatta hallinnassa. Kysymys on johtajuudesta.

Etenkin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan on oltava reilassa. Sitähän kevättalven ja kevään ratkaisut Nato-jäsenyyshanketta myöten tarkoittavat, kunhan ei sorruta ajattelemaan, että Nato-jäsenyys poistaa kerralla ja kokonaan turvallisuushuolemme. Vastuu on joka tilanteessa Suomella itsellään.

Turvallisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös Suomen ja suomalaisten talouden tila. Barometrien mukaan kansalaisten luottamus talouteen on alempana kuin aikoihin. Budjettiratkaisujakin on värkättävä tämä tosiasia silmien edessä.

Toisekseen; sodan pelkoa voidaan pitää oikeissa mittasuhteissa faktapohjaisella keskustelulla nykyasemastamme ja historiastamme. Sitä on käytävä niin kodeissa, kouluissa kuin mediassakin. On vältettävä hyssyttelyä ja liioittelua.

Kolmanneksi; yhteiskuntaamme on rakennettava pala palalta kriisikestäväksi. Keskeisintä on omavaraisuus-ajattelu: ruokaa, energiaa ja vettä on saatava kaikissa olosuhteissa. Tämä koskee kaikenlaisia kriisitilanteita, myös rauhan aikana.

Neljänneksi; on välttämätöntä, että vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ja 2024 presidentinvaaleissa puolueet ja ehdokkaat ottavat kantaa kriisikestävän yhteiskunnan rakentamiseen, tietysti ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi.

Vuosina 1945–1962 kansanedustajana vaikuttaneen Kusti Eskolan kerrotaan sanoneen kriittisissä tilanteissa, että ”kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa ja tehkää niinkuin oikein on".

Ei pelkoa hallita muuten kuin tosiasioiden pohjalta, toivoa ylläpitävällä puheella ja oikeudenmukaisella politiikalla.

Eskolan kiteytyksessä on ohjetta syksyn vaikeisiin päätöksiin valmistautuville päättäjille, ensi keväänä eduskuntaan pyrkiville ehdokkaille ja presidenttiehdokkuutta suunnitteleville tarjokkaille.

Kirjoittaja on ministeri.