Miksi juna kulkee vaan, muttei pysähdy? Monien asemapaikkojen elpymiselle on pitkästä aikaa toivoa

Juna kulkee vaan, lauloi Kari Tapio maineikkaassa biisissään, jossa mies häipyy kaupungista ja hyppää junaan. Laulussa ollaan liikkeellä, aina vaan ja uudelleen.

Radan varrelta katsottuna tunnelma on toinen. Kun kylmä rautahirviö jylistää ohi, siitä on vain harmia ja vaaraa. Maiseman halkaisee turha railo, joka katkaisee kulkureitit. Varokaa ohittavaa junaa.

Voi, kun juna pysähtyisi ja ottaisi kyytiin. Se olisi liikkeen ohella tosi oleellinen juttu.

Olen usein ihaillut vaivalla rakennetun rautatieverkoston entisaikojen vilskettä. Köyhässä maassa on ollut varaa ottaa ja jättää matkustajia esimerkiksi Loviisan Skinnarbyssä, Turun lähellä Liedossa ja Vihdin Otalammella.

Raiteiden puolesta se vieläkin onnistuisi. Mutta matkustajajunia ei näillä raiteilla enää näe, tai ne ajavat ohi.

Kun lähden työmatkalle, hyppään junaan aina kun mahdollista. Tunnen joka kerta kiitollisena astuvani hyvinvointiyhteiskunnan hellään huomaan. On lämmintä, valoisaa ja se kuuluisa junan vessa. Nettikin saattaa toimia.

Annan anteeksi monet myöhästymiset, ja suhtaudun ymmärryksellä kaluston sulattelun tarpeeseen pakkassäällä. Kunhan junat pysähtyvät.

Junayhteys tuo eloa niille paikkakunnille, joilla se vielä on. Se voi ratkaista asuinpaikan. Rahallinen merkitys on suuri, jos taloudessa selvitään junan ansiosta kahden auton sijaan yhdellä.

Oman lähiasemani kohtalo on roikkunut valtion ostoliikenteen löysässä hirressä. Seuraavan kerran sen tulevaisuus on katkolla vuonna 2030.

Junien pysähtymiselle luo pitkästä aikaa uutta toivoa Suomen Lähijunat -yhtiö, joka osti viime vuonna 11 junaa VR:ltä.

Yritys julkaisi karttoja mahdollisine yhteyksineen ja uusine asemineen eri puolilla maata. Tavoitteena on aloittaa liikennöinti ensi vuonna joko reitillä Uusikaupunki-Turku-Salo tai Rauman ja Tampereen välillä.

Uuden tulokkaan vastaanotto on ollut paitsi riemastunutta myös epäilevää. Lähijunien elvyttämiseen tarvittaisiin kuntien rahaa, sillä juuri missään mikään julkinen liikenne ei selviä ilman tukea.

Esimerkiksi Savossa lähijunaliikenteen laajentaminen vaatisi myös ratojen parantamista. Säästöjä ja autoilijan asiaa julistavalta hallitukselta tuskin on odotettavissa apua. Valtion VR:ltä hankkima lähijunien ostoliikenne on lyöty lukkoon vuoteen 2030 saakka.

Asemien palauttaminen olisi nappikauppaa uusien ratojen rakentamiseen verrattuna. Jo olemassa olevan Turku-Helsinki-yhteyden parantamiseen harkitaan useiden miljardien investointia. Samalla summalla voisi kunnostaa vaikka kuinka monta entistä asemapaikkaa ja taata junien kulun niille vuosikausiksi.

Pysähtymisen hintalappu myös ihmetyttää maallikkoa. Pirkanmaan liiton selvityksen mukaan Turun ja Tampereen välillä sijaitsevien asemien palauttaminen maksaisi 1–2,7 miljoonaa euroa per paikka.

Onko se todella niin vaikeaa ja kallista? Sen kuin vetää jarrua ja pysäyttää junan haluttuun paikkaan! Parempi on seisake ilman kaikkia hienouksia kuin aina vaan ohi kulkeva juna.