Video: Uskallatko hypätä Simo Rallin kyytiin hänen kotitiellään? Luvassa valtion ”hoitamia” reikiä, töyssyjä ja irtokiviä

Valtio aikoo muuttaa huonokuntoisia asfalttiteitä takaisin sorateiksi. Kuuntelin huvittuneena radiosta onnellista kyläläistä, joka oli tyytyväinen, kun reikäisestä pikitiestä oli tehty sileä ja kaunis soratie. Auto kuulemma likaantuu ehkä enemmän, mutta se ei haittaa.

Voi kun tietäisit kuinka valtio sorateitään hoitaa. Et todellakaan hurraisi.

Asun niin sanotun valtiontien ääressä ja se on soratie. Ikäväkseni minä joudun ajamaan sitä kilometrin, jotta pääsen asfaltille. Susi on nähty kylällä kesällä, mutta tiekarhua, ehkä maaseudun uhanalaisinta eläintä, ei ole näkynyt varhaisen kevään jälkeen.

Jos ajelet Joentaustantietä Myrkystä päin Teuvalle, tässä ohjeet viimeiselle kilometrille:

Kun käännyt tielle, varo heti neljää noin neljäkymmentäsenttistä ja 12 senttiä syvää kuoppaa tiessä. Aja siis väärälle puolelle tietä heti alkuunsa.

Varo vastaantulevia! Paikalliset osaavat varoa, koska kaikki, jotka tietävät, ajavat kurvin englantilaisittain vasemmalta puolelta. Palaa heti kurvin jälkeen omalle kaistalle. Varo ojarummun kohdalla olevaa reikää joka on syövyttänyt tien pois kokonaan. Ota samalla huomioon isohkot irtokivet, jotka ovat kuoriutuneet tien rakenteista. Niitä on siroteltu koko kilometrin matkalle, jotta matkanteko ei alkaisi kyllästyttää.

Seuraavaksi voit valita ajatko väärää kaistaa vai jatkatko omaa. Tien keskikohta on reikiä ja monttuja täynnä, johonkin niistä tiellä parveilevista sorakuopista osut varmasti kuitenkin. Jotkut kääntävät kuoppaan ajaessaan jyrkästi rattia. Se kuulemma lieventää kolausta. Tiedä häntä.

Seuraa pujotteluosuus. Tässä kuoppakepit on sijoitettu haastavasti. Taitavasti väistellen ajat puolelta toisella ja pystyt ainakin lieventämään iskareihin tulevaa kaltoinkohtelua.

Jos ajat päiväsaikaan kello 14, varo Heikkiä, joka on koiransa kanssa lenkillä! Pippuri ei tykkää pujottelevista autoista.

Pääsemme seuraavaan kurviin. Tässä on taas valinnan paikka. Jos ajat omaa puolta, löydät sisäkurvista sellaisen nimismiehenkiharaparven, että amalgaamit lähtevät hampaista. Ja jos polkupyörällä yrität ajaa siinä, saat tärinätaudin.

Toinen vaihtoehto on väistellä kuoppia väärällä puolella tietä aivan ojaa hipoen. Ojan reuna on tähän asti kestänyt, saa nähdä mihin syksy johtaa.

Pienellä rytyytyksellä ja kokovartalotäryytyksellä pääsemme kohti loppuhuipentumaa, kahdenkymmenen valtavan ja todella syvän kuopan miinoitusta juuri ennen asfalttia. Tietämättömät ajavat onnessaan siitä läpi ja saavat varmasti autolleen tukivarsirempan.

Paikalliset eivät aja omaa puolta suin surminkaan. Haastavaksi kohdan tekee kuoppien lisäksi se, että kurvi on jyrkkä etkä yhtään näe, tuleeko kukaan vastaan. Parhaat ja rohkeimmat siirtyvät väärälle puolelle jo aikaisin ja luottavat siihen, että paniikkijarrutus auttaa, jos sieltä joku sattuu tulemaan.

Ne, jotka tykkäävät enemmän elämästään, ajavat aivan kuoppien alkamispaikalle ja kääntyvät jyrkästi vasemmalle ja siitä kiihdyttävät pikku kuoppien hieroessa auton alustaa ja luistattaessa perää juuri asfaltille kiitäessä. Asfaltti on sileä ja tuntuu persauksissa pullataikinalle.

Onnittelut sinulle, olet suorittanut yhden suomalaisen valtion hoitaman sorapätkän! Näitä Suomen maassa on tuhansia kilometrejä.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.