Paavo Lipponen: Presidentti Niinistö toimii vastoin perustuslain henkeä

Presidentti Sauli Niinistö kruunaa uransa ottamalla 13.7.2023 vastaan presidentti Joe Bidenin. Erinomaisesti hoidettu Naton jäsenyyspäätös ja kahdenvälisten suhteiden rakentaminen jäävät historiaan hänen presi­denttikautensa suurimpina saavutuksina.

Naton jäsenyyden hakemispäätös oli valtion korkeimman johdon, presidentin ja pääministerin sekä eduskunnan puhemiehen yhteistyön tulos. Siinä noudatettiin perustuslain velvoitetta presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnasta ulkopolitiikassa.

Tuon yhteistoiminnan huippusuorituksen jälkeen presidentti järjesti Helsingissä kokouksen, johon Ukrainan presidentin Volodomir Zelenskyn ohella kutsuttiin muiden pohjoismaiden pääministerit, mutta ei Suomen pääministeriä Sanna Marinia, joka joutui tapaamaan Zelenskyn ja kollegansa kyökin kautta.

Presidentin kanslia perusteli ratkaisua nimeämällä sen ”huippukokoukseksi”, jollaiseen kutsuttaisiin vain yksi edustaja kustakin osanottajamaasta. Tällainen protokolla on hatusta vedetty. Aikaisempi pohjoismainen tapaaminen Washingtonissa ja Helsingin tapaamiset Zelenskyn ja Bidenin kanssa eivät ole mitään institutionaalisia huippukokouksia, joita varten olisi olemassa säädelty protokolla kuten Eurooppa-neuvoston kokouksissa.

Presidentin kanslian protokollanikkarit keksivät myös termin ”ulkopolitiikan johtajat”, mikä käy journalismissa, mutta ei perustuslain tulkinnassa. Pääministeri on yhteistoiminnan toinen osapuoli, joka vastaa kaikesta eduskunnalle. Perustuslain klausuuli ”presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”, ei sisällä taukoa. Sellaisesta puhumalla presidentti pilkkaa perustuslakia.

Tiedotustilaisuudessaan sunnuntaina 2.7.2023 presi­dentti Niinistö, niin juristi kuin onkin, sotkeutui lopullisesti omaan näppäryyteensä keksimällä rinnastaa Helsingin ”huippukokoukset” Eurooppa- neuvoston kokouksiin, joissa kutakin jäsenmaata edustaa vain yksi henkilö, Suomesta eduskunnan päätöksellä pääministeri.

Mikään säännös ei estä presidenttiä kutsumasta pääministeriä Linnaan Bidenin ja pohjoismaisten kollegojen seuraan. Hän voi tehdä sen isännän oikeudella. Menettelyllään presidentti kuuluttaa Suomen olevan pohjoismainen poikkeus, vääntää järjestelmäämme autoritaariseen suuntaan, vastakkaiseen siitä, mihin Perustuslakivaliokunta ohjaa Nato-lausunnossaan.

Helsingin tapaamiset ovat tilaisuuksia, joissa Suomea sidotaan mittaviin taloudellisiin sitoumuksiin, erityisesti Ukrainan apuun, ja merkittävään teknologiseen yhteistyöhön, asioihin, jotka kuuluvat valtioneuvostolle, vähintään yhteistoiminnan piiriin. Jos pääministeri syrjäytetään näin räikeästi, herää kysymys, onko Naton varjolla tekeillä jotakin perustavampaa.

Pääministeri Petteri Orpon olisi hyvä tajuta, että meneillään on suden hetki Suomen politiikassa ensi vuoden presidentinvaaleihin asti. Nyt on oltava varuillaan ja puolustettava pohjoismaista parlamentarismia. Vai suostuuko pääministeri jäämään seuraavankin presidentin jalkoihin, jos nykyisen menettelystä tulee käytäntö?

Paavo Lipponen

entinen pääministeri