Koulu on monenlaisen vaikuttamisen areena – vanhemmilta ei lupia kysellä

Koulujen ovet sulkeutuvat yhä useammin seurakuntien työntekijöiltä ja heidän kristilliseltä viestiltään. Evankelis-luterilaisen kirkon sanoman pelätään vaikuttavan kirkkoon kuulumattomien nuorten ajatteluun. Kaikille muille viestintuojille opinahjojen portit tuntuvat kuitenkin avautuvan.

Lasten ja nuorten massavaikuttamisen keinona kouluissa tehty tiedonjako on tehokkuudessaan vailla vertaa. Ei se sentään yllä sosiaalisen median kattavuuteen, mutta sanoman perille saaminen käy kätevästi oppitunnilla, kuuntelemaan velvoitetuille oppilaille.

Vuosittain eläinten viikolla ala-astelaiset kantavat kotiin vihkosia, joissa Suomen eläinsuojeluyhdistys antaa opetusta eläinten olemisesta ja elämisestä. Teemasta riippuen lapsille kerrotaan miten sika eläisi onnellisena, tai miten söpö on metsän pikku pörrö, supikoira. Todellisuus ja realismi tuntuvat unohtuneen näissä esityksissä. Sika ei elä 1950-luvun maalaismaisemassa lätissä savivelliä kärsällä kaivellen eikä supikoira ole söpö, vaan haitallinen kaikin keinoin torjuttava vieraslaji.

Isompiin lapsiin vaikutetaan dokumenttielokuvien keinoin. Jo sana dokumentti antaa ymmärtää, että teos on todellisuuteen pohjautuva. Ovathan ne aina jonkun totuuksia.

Yläastelaisille esitettiin eläinaktivisteista kertova dokumentti. Elokuvassa suurkaupungin kerrostalossa asuvia nuoria ahdistaa suunnattomasti suomalaisten maatilojen eläinten kohtelu. On salakuvattu tiloilla ja osallistuttu aktivismiin sen koko kirjolla. Elokuvan nähneitä maatilojen nuoria ahdistaa suunnattomasti sen levittämä vääristetty kuva maatilojen eläinten pidosta ja kohtelusta.

Äänessä ovat nuoret, jotka täysin erillään maatilojen arjesta kertovat eläinten väitetystä ahdingosta. Ei se nuori, joka hoitaa päivittäin eläimiä kotitallaan, tuntee niiden nimet, tavat ja tarpeet. Salakuvatut eläimet käyttäytyvät hätääntyneesti yöllisten tunkeilijoiden uhatessa niitä. Tunkeilijoiden tulkinta on, että eläimet voivat huonosti ja pakenevat taskulampun valokiilassa siksi karsinan nurkkaan.

Totuuksia on monia, mutta se, joka pääsee ääneen, pystyy vaikuttamaan.

Nyt koululaisille tarjotaan katsottavaksi ympäri maan metsäalaa käsittelevä dokumentti, mainostekstin mukaan humaani metsäkertomus, joka ravistelee kohtaamaan hupenevan metsäluontomme hädän.

Dokumenttien tulkinnat voivat olla hyvin yksipuolisia näkemyksiä asioista.

Vanhempana olen erittäin huolestunut siitä, millaista sanomaa kouluissa jaetaan. Siinä ollaan tarkkoja, että uskonnollisen opetuksen osalta pyydetään rastit ruutuun. Mutta muun, opetuksen yhteydessä esitetyn materiaalin hyväksyttävyydestä ei meiltä kysellä.

Toivottavasti kouluihin pääsevät myös tuottajien viestinviejät kertomaan siitä, miten vastuullisesti suomalaista ruokaa tuotetaan ja miten kestävästi metsiämme hoidetaan.