Aikuiset välttelevät vastuutaan somessa – lapset ja nuoret ansaitsevat parempia malleja

Viime aikoina olen seurannut eri medioissa ja erityisesti somessa käytäviä aikuisten välisiä keskusteluja. Oikeastaan keskustelut, joita tarkoitan, eivät edes täytä hyvän vuorovaikutuksen raameja. Keskustelujen sijaan voitaisiinkin puhua ennemmin ala-arvoisista sanasodista. Aina on joku, joka haukkuu toisen, kun se toinen on eri mieltä, eikä alkuperäisen asian aiheellakaan tunnu olevan väliä.

Aikuiset ihmiset laukovat toisilleen julkisesti omalla nimellään ties millaisia törkeyksiä, ja jopa henkeen sekä terveyteen kohdistuvia uhkauksia. Paikallisissa some-ryhmissä mennään välillä henkilökohtaisuuksiin asti. Näiden tavan ”tappelijoiden” lisäksi huonoa esimerkkiä ovat antaneet myös osa eduskuntaryhmien edustajista. Tällaista on ollut kautta aikojen, mutta voisin vannoa ilmiön lisääntyneen viime aikoina.

Tässä ajassa aikuisten kesken käytävät sanasodat eivät ulotu pelkästään meihin aikuisiin. Uskon vahvasti, että tällä käytöksellä tulee olemaan vielä pitkäaikaiset seuraukset. Millaisia meidän lapsista ja nuorista kasvaa, kun aikuisten näkyvä käytös antaa ymmärtää, että toisia voi nöyryyttää ja nimitellä ihan vaikka siitä syystä, ettei ajatella asioista samalla tavoin, tai toisen ulkonäkö ei miellytä.

Toinen asia, joka ainakin itselläni ottaa joka soluun on aikuisten vastuun välttely. Koulumaailmassa työskennellessäni oli ymmärrettävää väärinkäytöstilanteissa kuulla toisinaan lasten ja nuorten suusta ”se oli läppää”, ”eikö täällä ymmärretä huumoria” tai ”en se ollut minä se oli tuo toinen”. Näissä tilanteissa aikuisten tehtävä on yrittää saada lapsi ymmärtämään tilanteen vakavuus, syy- ja seuraussuhteet sekä ottamaan vastuuta omista teoista.

Kuinka tulevaisuudessa voidaan olettaa, että lapset ja nuoret osaisivat erottaa oikean väärästä, kantaa vastuuta, tai oppia virheistään, jos osa aikuisistakaan ei osaa. Toiveet sen suhteen, että jonain päivänä kiusaamiselle tulee loppu, voi mielestäni heittää romukoppaan, jos aikuiset kohtelevat toisiaan erittäin välinpitämättömästi.

Toivoisin että tänä vuonna ihmiset opettelisivat keskustelemaan asioista ilman tarvetta toisen halveksumiselle, vaikka olisivatkin eri mieltä. Haukkuminen ja uhkailu ovat henkistä väkivaltaa. Tilanteissa, joissa et enää osaa käydä järkevää sekä rakentavaa keskustelua, ole viisas ja lopeta. Erästä pitkän linjan hevosmiestä lainaten: ”väkivalta alkaa vaiheessa, jossa taidot loppuvat”.