Kyllä minä mieleni pahoitin

Kyllä minä niin mieleni pahoitin omasta ja monien muidenkin puolesta, kun olen aktiivisesti seurannut laskelmia kuntien huoltosuhteesta.

Hienoilla kaavioilla esitetään: noin paljon eläkeläisiä, noin paljon lapsia ja työssäkäyviä vain tuon verran.

Pitäväthän ne toki paikkansa, mutta eivät kunnat meitä eläkeläisiä elätä. Ainakin työeläkkeet tulevat työeläkelaitoksilta, eivätkä todellakaan kaikki, tuskin edes suurin osa, kuulu mitenkään kunnan rahoittamien etujen käyttäjiin, varsinkaan me haja-asutusalueitten omissa tönöissämme suhteellisen terveinä asuvat eläkeläiset.

Tosin täytyy tunnustaa, että käyn kerran vuodessa kunnan hammaslääkärissä edullisesti, mutta muuta ”palvelua” en löytänyt vaikka kuinka mietin. Maksan eläkkeestäni kunnallisveroa, kodistani kiinteistöveroa, tiemaksut, jätehuollon ja ekomaksun. Ei ole tievaloa, ei julkista liikennettä, kunnan vesi- tai viemäriverkostoa eli kaikki omasta pussista. Silti minutkin lasketaan mukaan elätettäviin, niin kuin muutkin samassa asemassa olevat.

Voi olla, että joskus tulevaisuudessa rasitan kunnan huoltosuhdetta, mutta pitääkö siitä vaahdota etukäteen. Miksi huoltosuhdelaskelmissa ei oteta mukaan vain se osa eläkeläisistä, joka näitä palveluja tällä hetkellä tarvitsee?

Ja hekin maksavat samalla veroja kuntaansa.