
Euroopassa on ollut vuoden ajan käynnissä kaksi täysimittaista sotaa. Ukrainan vapaustaistelu Venäjän hyökkäyksen pysäyttämiseksi ja eurooppalainen talouden talvisota.
Sotarintamalla Ukraina on saavuttanut huomattavia voittoja. Ensin se onnistui estämään Venäjän yrityksen Kiovan salamavaltauksesta ja syksystä lähtien se on vapauttanut asteittain Venäjän miehittämiä alueita.
Puna-armeijan suuret tappiot kertovat karuttomasti Venäjän sotavoimien johdon, kaluston ja motivaation heikosta tilasta.
Kun Venäjä ei ole saavuttanut strategisia voittoja sotarintamalla, on se keskittynyt iskuihin siviilikohteisiin ja erityisesti yritykseen tuhota Ukrainan infrastruktuuri ja sähköhuolto. Tällainen sodankäynti täyttää kaikki sotarikosten tunnusmerkit.
Venäjän sotarikoksia kammoksutaan ja niihin syyllistyneitä vaaditaan vastuuseen.
Tällä viikolla Euroopan parlamentti asettui kannattamaan hyökkäysrikosta käsittelevän erityistuomioistuimen perustamista. Parlamentin mukaan tämä antaisi sekä Venäjän yhteiskunnalle että kansainväliselle yhteisölle hyvin selkeän viestin.
Venäjän poliittinen ja sotilasjohto voidaan tuomita Ukrainaan kohdistetusta hyökkäysrikoksesta.
Taloussotaa Venäjä ei voi mitenkään voittaa ja tämän kamppailun käännekohta on käynnissä oleva talvi.
Talousrintamalla Venäjän Euroopassa käynnistämä energiasota on tähdännyt energian hintojen laajamittaiseen nousuun ja sen mukanaan tuomiin talousvaikeuksiin EU-maissa.
Maakaasun toimitusten katkaisulla Venäjä on tähdännyt niin kotitalouksien lämmitykseen kuin teollisuuden toimintamahdollisuuksiin. Ajatus on ollut, että energian toimitusvaikeudet laittavat Euroopan polvilleen ja sitä kautta tuki Ukrainalle hiipuu.
Myös tämä Venäjän ajatuskulku on osoittautunut vääräksi. Taloussotaa Venäjä ei voi mitenkään voittaa ja tämän kamppailun käännekohta on käynnissä oleva talvi.
Euroopan irrottautuminen venäläisistä energialähteistä näyttää onnistuvan ilman pelättyjä teollisuuden suuria tuotantokeskeytyksiä, sähköhuollon katkoja tai kotien kylmenemistä.
Lopputuloksena on Venäjän energian vientimahdollisuuksien pysyvä leikkaantuminen. Maakaasulle ei ole helppo löytää nopeasti uusia markkinoita ja toimitusreittejä. Venäläisen öljyn hinta on lännen kattohintapäätösten jälkeen lähes puolittunut maailmanmarkkinahinnasta.
Taloussota iskee pahasti Venäjään itseensä. Venäjän siviili-ilmailukoneita ei huolleta eikä varaosia saa. Niin sota- kuin siviiliteollisuuskin kipristelevät suurissa vaikeuksissa.
Länsimaiden tekniikan puuttuminen näkyy niin autolinjoilla kuin ohjustuotannossa.
Venäjän sotapolitiikan umpikuja lähestyy eikä mikään propaganda tai toisen maailmansodan taistelujen muistelo muuta talouden ja sotarintaman tosiasioita.
Mitä nopeammin Venäjällä tehdään hyökkäyssodasta uusi tilannearvio, sitä vähemmän tarpeettomia kärsimyksiä aiheutuu niin ukrainalaisille kuin venäläisille itselleenkin.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.