Valkoposkihanhiongelma olisi järkevästi hoidettavissa

Maaseudun Tulevaisuudessa oli 23.11. artikkeli valkoposkihanhien aiheuttamista mittavista taloudellisista tappioista karjatalouden harjoittajille. Perussyy on siinä, että aikoinaan hyvin harvinaiseksi käynyt laji rauhoitettiin. Nyt laji on Euroopan yleisin hanhilaji, jonka kanta on tutkijoiden arvion mukaan noin kolme miljoonaa yksilöä.

Laji olisi pitänyt vapauttaa metsästettäväksi myös Suomessa jo pari vuosikymmentä sitten.

Ongelmaan olisi ihan hyvä ratkaisu. Aluehallintoviraston pitäisi myöntää poikkeuslupa esimerkiksi aluksi 250 000 valkoposken metsästämiseen. Tämä määrä ei ainakaan vähentäisi kantaa.

Lupa-alueeksi määriteltäisiin Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan ne kunnat, joiden alueella vahinkoja ilmenee.

Hakijana voisi olla vaikkapa Metsästäjäliitto. On järjetöntä, että jokainen maatila hakee erikseen poikkeuslupia.

Metsästys toteutettaisiin keskeytysmetsästyksenä. Jokainen metsästäjä ilmoittaisi saaliinsa päivittäin Riistakeskuksen Omariistaan. Kun/jos kiintiö täyttyisi, niin Riistakeskus keskeyttäisi metsästyksen.

Aluehallintoviraston (avi) virkamiehet ovat väittäneet, että tämä menettely olisi vastoin EU:n lainsäädäntöä. Saman EU:n lainsäädännön mukaan ainakin Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa ja todennäköisesti myös muissa Itämeren ympärysvaltioissa valkoposkia metsästetään vapaasti ja myös kaupallisesti.

Meillä on tuhlattu merkittävä määrä rahaa erilaisten karkotusmenetelmien kokeilemiseen. Tulokset ovat olleet täysin tehottomia, kuten jo etukäteen oli helppo päätellä. Kun linnut onnistutaan joltakin pellolta karkottamaan, ne laskeutuvat tietenkin toiselle pellolle.

Avi on myöntänyt vihdoin viimein pikkuisia määriä valkoposkien tappolupia. Näihin lupapäätöksiin on liittynyt määräys siitä, että ammutut linnut on tuhottava polttamalla tai hautaamalla.

On vaikea kuvitella typerämpää viranomaispäätöstä. Ihan viranomaispäätöksellä määrätään, että ruokahävikkiä pitää lisätä! On vaikea edes kuvitella, että Ruotsin ja Viron kaltaisissa sivistysvaltioissa asetettaisiin tällaisia ehtoja.

Koko ongelma on viime kädessä siinä, että jotkut viranomaiset tuijottavat lainsäädännön nippeleitä eivätkä näe kokonaisuuksia.

Hannu S. Laine

Hausjärvi