Kansallista etua on puolustettava

Metsä ja metsäteollisuus ovat Suomen selkäranka: näin meille on aina kerrottu. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen energia- ja ilmastopoliittinen linjaus perustuu osaltaan bio­energiaan. Hakkuita on suunniteltu lisättävän ja ilmasto­politiikan vaatimuksiin vastataan puun käytön lisäämisellä.

Tätä taustaa vasten on varsin hämmentävää lukea Euroopan parlamentin raporttia, jossa Suomi joutuisi kärsimään hyvästä metsänhoidosta. Elinkeino­ministeri Mika Lintilä (kesk.) uskoo, että hallituksen kanta metsien hiilinieluista voittaa EU:ssa. Lieneekö vähän sinisilmäinen, siitä ei voi olla täysin varma.

Samaan aikaan useat asiantuntijat ovat meilläkin todenneet, että parlamentin päätös on perusteltu.

Sipilän linjaukset ovat heidän mukaansa alun perin olleet vääriä. Tätä väitettä ei ole helppo uskoa, mutta ei se mahdotonta ole.

Tämän lehden pääkirjoitus (MT 4.8.) painottaa suomalaisen metsäpolitiikan tunnetuksi tekemistä, on metsä­vaikuttamisen aika. Jos hallitus edelleen uskoo päätöksiinsä, on välittömästi aloitettava kunnollisten argumenttien jalostaminen ymmärrettävään muotoon.

Suomen kanta on perustellusti myytävä jäsenmaiden hallituksille ja myös Euroopan parlamentin jäsenille. Tutkijoita ei ole syytä unohtaa tässäkään asiassa. Työhön on valjastettava koko koneisto, ja ulkoministeriön on otettava tämä teema agendalleen.

Viime kädessä hallituksen on oltava valmis ajamaan kantaansa myös tavanomaista pehmopolitiikkaa kovemmin: tarvitaan lehmäkauppoja muiden jäsenmaiden kanssa. Jos tämä ei onnistu on oltava valmis jumittamaan Brysselissä tarpeeksi monta ja tärkeää päätöstä, jotta oma kanta voittaa.

Pakkokeinot ovat aina viimeisiä mahdollisuuksia, ja niitä on käytettävä harkiten. Edellytyksenä tietysti on, että ministerit ja virkamiehet ovat valmiita toimimaan Suomen etujen puolesta. Se on jotakin muuta kuin olla mukava henkilö.

Jos asia ei ole tärkeä, niin tähän ei kannata ryhtyä, vaan annetaan asioiden lipua itsestään eteenpäin.