Lukijalta: Kirjanpainajat kuuluvat Suomen luotaiseen lajistoon

Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa (26.6.) todettiin, että suojelualueet voivat muuttua ”luurankometsiksi” ja kirjanpainajatuhojen pelätään leviävän ympäröiviin talousmetsiin, ellei kirjanpainajan asuttamia puita poisteta suojelualueilta.

Valtion suojelualueita hoitava ja hallinnoiva Metsähallituksen Luontopalvelut on linjannut, ettei suojelualueiden metsistä poisteta puita kirjanpainajatuhojen tai -tuhoriskin takia. Suojelualueiden tärkein tehtävä on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, ja tästä näkökulmasta ”puhdistushakkuu” olisi paljon pahempi tuho kuin kirjanpainajaepidemian aiheuttama luurankometsä.

Myös Luonnonvarakeskuksen metsätuhotutkija Markus Melin kuukautta aikaisemmin kertoi Maaseudun Tulevaisuudessa (26.5.), ettei suojelualueiden hakkuista olisi mitään apua talousmetsien hyönteistuhoihin vaan ”suojelualueiden hakkaaminen olisi vähän kuin yhden hyttysen tappaisi parvesta”.

Kirjanpainaja kuuluu Suomen luontaiseen lajistoon. Sen aiheuttamat puiden kuolemat ovat osa metsien luontaista kiertokulkua, jossa metsät uudistuvat luontaisesti myrskyn, metsäpalon tai vaikkapa hyönteisepidemian seurauksena.

Esimerkiksi Saksassa Baijerin kansallispuistossa tuhansien hehtaarien luurankometsät puskevat jo uutta kuusikkoa ja valtavat lahopuumäärät ovat palauttaneet alueelle sieltä hävinneitä uhanalaisia lajeja.

Eteläisen Suomen suojelualueilla on verraten vähän vanhoja, kuusivaltaisia metsiä. Nämä ovat pääsääntöisesti kosteita, varjoisia ja monipuulajisia eli huono elinympäristö kirjanpainajalle. Luonnonmetsien vastustuskyky perustuu myös niiden ylläpitämään kirjanpainajan kanssa kilpailevaan lajistoon ja kirjanpainajan luontaisiin vihollisiin.

”Tuhot” näissä metsissä ovatkin yleensä yksittäisten puiden tai puuryhmien kuolemia.

Kirjanpainajan runsastuminen ei johdu suojelualueista, vaan ilmastonmuutoksesta ja kuusen suosimisesta talousmetsissä. Yleisesti ottaen kirjanpainaja leviää talousmetsistä suojelualueille eikä päinvastoin. Ja jos suunta jossakin tapauksessa sattuisi olemaan toiseen suuntaan, valtio korvaa puustotappiot metsänomistajalle.

Tällöin arvion taloudellisista menetyksistä tekee Suomen metsäkeskus maastokatselmuksen perusteella.

Kaisa Junninen

Luonnonsuojelun erityisasiantuntija

Metsähallitus, Luontopalvelut