Maanantain Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 19.11.) suhtauduttiin turhan vaatimattomasti vajaatuottoisten peltojen metsittämisen talous- ja monimuotoisuushyötyihin.
On totta, että mikäli pelloista pyritään tekemään kotoisia havumetsiä, ilmastohyötyjä saadaan hitaasti ja taloudellinen kannattavuus on heikko. Peltomailla on vain potentiaalia paljon parempaankin puustoittamiseen.
Ojitetuilla, kalkituilla ja lannoitetuilla peltomailla menestyvät useat jalommat lehtipuut, ja puiden kasvunopeus voi olla kymmeniä kuutiometrejä vuodessa. Polttoaineen ja hiilivaraston lisäksi tällaiset metsiköt voivat tuottaa myös arvokasta puusepänpuuta. Esimerkiksi mustajalopähkinän ja kirsikan puuaines on arvostettua.
Hyväkasvuisen jalopuumetsikön taloudellinen tuotos on selvästi korkeampi kuin peltoviljelyn. Lehtipuumetsiköt voivat olla myös monimuotoisuuskeitaita.
Suomessa uhanalaisista lajeista moni löytää kotinsa lehtometsistä ja puustoisista perinnebiotoopeista (lehdesniityt, hakamaat). Metsittämällä oikealla lajistolla saadaan luotua elinympäristöjä ja monipuolistettua metsäympäristöä.
Lauhkeammalla ilmastovyöhykkeellä vesakkometsätaloudella (coppice) hoidetut metsiköt ovat monimuotoisia ympäristön vuorotellessa lehdon ja niityn välillä. Hakkuiden jälkeen niittykasvit saavat valoa, mutta puut kasvattavat juurakosta nopeasti uuden lehvästön.
Maatalousympäristön puustoittamisella voidaan saavuttaa paljon hyötyjä, mutta siihen tarvitaan myös kehitystyötä. Sopivien lajien lisäksi tarvitaan taimiaineistoa, viljelyohjeita ja ennen kaikkea jalostavaa teollisuutta.
Mahdollisuudet ovat kuitenkin merkittävät. Niitä kannattaa hyödyntää.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.