Ulkomailla kaipasin Suomen maaliskuuta, mutta kiireen keskellä en edes huomannut kevään saapumista

Lisääntyvä valo, iltapakkasen uudelleen jäädyttämä rapiseva asfaltti. Sammalen tuoksu. Lähes kymmeneen vuoteen en ole ollut maaliskuussa Suomessa. Ulkomailla kaipasin Suomen maaliskuuta, kevättä. Kevään lupausta kesästä ja takatalvien jännitysnäytelmää.

Huomasin kuitenkin, etten ollut huomannut kevään tuloa. Toki leuto talvi ehkä vaikutti, mutta myös elämän kiireisyys. En ollut pysähtynyt enkä tajunnut kevään koittaneen. Kevään, jonka kokemista niin olin odottanut.

Aamujunassa, jossa pitkään olen matkustanut täydessä pimeydessä, paistoi juuri aurinko suoraan kasvoilleni lähes säikäyttäen.

Yksi Elina Salmisen runoista tiivistää ajatuksen ihmisen arvosta siten, että vaikka ihminen ei tänään saisi muuta aikaan kuin pään painauman sohvatyynyyn, on hän silti ”ihminen paikallaan”, arvokas ihmisenä. Runo on oiva muistutus meille suorituskeskeisessä maailmassa eläville suorittajille.

Itselleni ainakaan tuo läksy ei ole helppo, vaan itseään arvottaa ja arvostelee omien suoritustensa summana. Joskus yritän kääntää ajatuksen niin, että jos en ole tyytyväinen aikaansaannoksiini, voinko olla tyytyväinen siihen, etten toisaalta olisi saanut aikaan mitään negatiivistakaan.

Riittäisikö ”Do no harm” – älä tee harmia? Kehitysyhteistyöhankkeissa ajatellaan, että jos tavoiteltuihin tuloksiin ei ole päästy, on miniminä oltava, ettei ole saatu aikaan huonoakaan.

Ihmisarvo-käsitteen mukaanhan ihmisellä on arvo sinänsä, sillä että ihminen on. Ihmisarvo on riippumaton kaikista ulkoisista tekijöistä – mukaan lukien suorittamisesta. Ihmisarvo on luovuttamaton ja kytköksissä tietysti esimerkiksi kaikille kuuluviin ihmisoikeuksiin.

Suoritusten suo on pohjaton ja siksi muistutus pysähtymisestä ja päänkuvasta sohvatyynyllä on tervetullut. Monille ehkä kevään tulo on merkki lisääntyvästä tekemisestä ja energiasta mutta kevät voi myös olla muistutus pysähtyä huomaamaan kaikki ympärillä oleva kaunis ja hyvä. Hellittää suorittamisesta ja uskoa olevansa arvokas vaikka tämän päivän suoritus olisi kevään tulon ihailu.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.