Ammoniumnitraatti

Libanonin pääkaupungissa Beirutissa sattui onnettomuus, kun iso erä ammoniumnitraattia räjähti. Tämä tapahtuma liittyy todennäköisesti johonkin sotaan alueella. Se kertoo myös heikosta paikallisesta hallinnosta.

Suomessa oli sodan jälkeen puolustuslaitoksella ylimääräistä ammoniumnitraattia.

Ylijäämää purettiin niin, että maanviljelijöille tarjottiin tätä ainetta lannoitteeksi kohtuullisella hinnalla. Siinä oli kuitenkin tarkat ohjeet. Yksityiselle tilalle sai antaa korkeintaan 800 kiloa. Olen silloin ostanut ammonium­nitraattia sallitun määrän.

Tätä ainetta piti käsitellä varovasti. Aine oli kovaa ja sitä piti hienontaa puualustalla ja puunuijalla, rautaesineitä ei saanut käyttää. Aine oli kylvettävä käsin. Lannoitus­arvo oli hyvä, typpeä oli muistaakseni 46 prosenttia.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että puolustuslaitos halusi päästä turvallisesti eroon räjähdysaineiden raaka- aineen suuresta ylijäämä­varastosta.

Vaikka silloin käytettiin lannoitteita vähän, silti niistä oli suuri puute. Afrikasta saatiin vähän kansankielellä sanottua tuomaskuonaa, Chilestä tuli vähän salpietaria. Norja oli saksalaismiehityksen jälkeen pitkän ajan kykenemätön toimittamaan lannoitteita kuuluisista tehtaistaan huolimatta.

Suomessa ylimääräinen ammoniumnitraatti sodan jälkeen hoidettiin toden­näköisesti oikein.